365/400 Pentin hölkkä

Perjantaina osallistuttiin Emilian kanssa Elimäellä Pentin hölkkään. Emppu vielä pikkuisen puolikuntoisena ja itsekin hieman nuhaisena, mutta viivalla.

Lopputulos oli kuitenkin jopa kohtuullinen kun faktat lyödään pöytään. Kilpailumatka 5 km, lopputulos 15:15. Piikkipaikalla ja vetojuhtana paukusta lähtien ja vielä keulassa 700 m ennen maalia. Oman sarjan (M35) voitto ja koko tapahtuman kakkonen, 10 sekuntia edellä ainoastaan yleisen sarjan voittaja, kahden viikon takainen Suomen Mestari kahdelta juoksumatkalta. Taakse jäi muun muassa Elimäen paikallinen suuruus Janne Sakkara... Ja sitten mä heräsin.... :D

No tokihan nuo kaikki faktat pitivät täysin paikkansa, ainakin kun joltain kantilta katsotaan.
Korjaillaan hieman faktoja. Perinteisesti aina juostaan sama reitti Moision kartanon maisemissa. Ennakkoilmoituksessa matkan piti olla 5 km. Viime vuoden tuloksissa luki 4,6 km ja paikan päällä seinällä 4,4 km. Ja lopulta oma GPS näytti matkaksi 4,21 km (voittajalla 4,25 km).
Yleisen sarjan voiton korjasi siis Heikkilän Niksu, joka voitto kaksi viikkoa sitten SM kultaa sekä 800 että 2000 metrillä. Sarjana pojat 14-v. Toki tulokset todella huimat 800 m 2:06 ja 2000 m 6:12.
Nyt Niksu pysytteli imussa tarkkailuasemissa koko matkan ja iski lopussa. Ei mitään palaa iskeä vastaan. :D
Omassa sarjassa tuli tosiaan voitto Sakkaran Jannesta noin puolellatoista minuutilla. Aika taisi olla jotain 16:42. "Pienenä" kuriositeettinä mainittakoon, että tirehtööri Saggara paineli matkan nahkasaappaissa, pussihousuissa ja lierihattu päässä... Kova suoritus! :)

No mutta. Kelihän oli loistava, liki parikymmentä astetta ja aurinkoinen keli.
Hieman kiireisellä valmistautumisella joutui taas kerran matkaan ja alkulämpö jäi pikkuisen vajaaksi tai oikeastaan palauttelu siitä. Mutta kohtuu tuoreena pääsi viivalle.
Paukusta lähdettiin heti liikkeelle ja eka kilometri paineltiin kevyesti alavoittoisella asfaltilla  reippaasti 3:27/km. Sitten vaihdettiin parin kilometrin ajaksi alustaksi hiekkatie ja vauhti pikkuisen tasoittui, mutta pysytteli kuitenkin reippaana, toinen kilometri mentiin 3:36/km. Tämä vauhti alkoi riittämään muille mukana olleille ja eroa alkoi syntymän. Kolmannen kilometrin alussa kiivettiin reitillä vielä muutama metri ylöspäin, kunnes käännettiin takaisin päin ja tuuli otti jonkin verran vastaan. Toki jalkakin lakoi jo hieman painaa, mutta kolmas km oheisista seikoista johtuen 3:44/km. Neljäs kilsa sitten

vaihdettiin takaisin asfaltille ja käännettiin alkureittiä toiseen suuntaan, eli hyvin loivaan ylämäkeen. Ja kun Niksu teki oman pienen nykäyksensä, niin vauhti kiihtyi pikkuisen, mutta kun ei jerkkua löytynyt, niin Niksu karkasi helpohkosti. Neljäs kilomeetri 3:42 ja viimeinen kääntö maaliin köpötellen viimeinen 210 metriä 44 sekuntiin (3:29/km) puristelematta liikoja.

Koko matkalle keskitahdiksi tulee 3:38/km, joten omilla mittareilla ollaan kurppamaisessa vauhdissa. Liekö koskaan oltu tällaisessa kunnossa?
Kun laskeskelee tuon ensimmäisen kolmen kilsan ajan ja lisää neljänneltä kilometriltä tasaisen vauhdin taulukolla tuon 12 minuuttia täyteen, rullailee mittari 3313 metriä Cooper-tulokseksi, joka myös lähentelee omia ennätyksiä.

© Vaula-Rikka Heikkilä

36 päivää jäljellä. Kunnon voi enää ainoastaan tuhota. Maltilla on mentävä sekä kuunneltava kroppaa ja Koutsi-Vanikkaa. :)

360/400 Kunnosta epäkuntoon

Alkuviikko aloitettiin taistellen, kun edellisen viikon päättänyt treeni puski pohkeisiin sellaisia tuntemuksia, että olisivat voineet jäädä poiskin. No niitä yritettiin karistella alkuviikko pois jaloista, myös tiistain kovemmalla treenillä, johon Koutsi-Vanikka oli kirjaillut 3+3vr 8kova kiihtyen 4:15 - 3:50. Huh-huh.
No tätä lähdettiin toteuttamaan ja kyllähän paikat tuon kolmen kilsan lämmittelyn aikana hieman aukesivat, mutta tukkeessa olivat koko treenin ajan. Silti sieltä sielun syövereistä saatiin puristettua hieman tehojakin ulos nimittäin vauhti pysyi jotakuinkin kiihtyvänä, kun aikarauta ranteessa paljasti kilometreihin kuluneen 4:05, 4:12, 4:02, 4:02, 3:51, 3:51, 3:47, 3:44. Ei pöllömmin ruhokkaalta! :)

Kesviikkona Kansanparantaja-Liikanen yritti auttaa miestä mäessä ja toki paikat siitä aukenivatkin hieman, mutta pohkeet eivät. Liekö lievää tulehdusta pukkaa sinne?

Onneksi loppuviikko oli suunniteltu kevyeksi, sillä lenssuahan se pukkasi koko perheelle. Nuhasta kärsien treenit pystyttiin kuitenkin vetämään läpi ja viikko saatiin taputeltua läpi.

Pohkeet eivät meinaa ottaa hellittääkseen, mutta epäilys alkaakin kääntyä tulehduksesta muuttuneeseen juoksutekniikkaan... Liekö vauhdit nostaneet lantiota niin, että mennään päkiöillä niin reippaasti että ne ovat vaan jumissa? Viime päivät onkin nyt kevyet tehty purulla ja askeleeseen keskittyen ja persausta laahaten onkin pohkeet alkaneet taas toipua.

Loppuprojekti taidetaankin sitten keskittyä siihen, että vain kovat juostaan paremmalla tekniikalla? Tyhmääkö? No ainakin jalkoja säästävää.... :D

353/400 Juokse Kurppa, Juokse...

Viikko taas tepasteltu pitkin ja poikin ja pikkuhiljaa alkaa näky valoa tunnelin päässä.

Tänään tepastellessa liki 24 km:n "kevyt" lenkki tuli hieman hulluteltua. Kun ensi itsensä pysäyttää vartiksi jäähtymään pimenevään iltaa ja lähtee sittä rauhassa liikkeelle voi seuraavan kilometrin aikana todeta vauhdin vähän kiihtyneen sillä sijainti kartalla oli siirtynyt tuon matkan 19:37 minuutissa.

Nyt alkaa pikkuhiljaa irrota, mutta eihän vaan liian aikaisin? Vielä on kesää jäljellä.... ;)

345/400 Nastola-triathlon

Muutaman rauhallisemman päivän jälkeen Kurppa-kokelas pääsi taas kokeilemaan kisavauhtia, tällä kertaa siis Nastolatriathlonin Olympiamatkalla. Matkana siis 1,5 km uinti, 40,6 km pyöräily ja 9,6 km juoksu.

Treenitaustat lajeittain viimeisen vuoden aikana oli aikana oli aika rajoittuneet. Uintia 1 km ja pyöräilyä 53 km, joten molemmissa lajeissa suunnilleen tuplattiin vuoden saldot. No juoksumetrejä sitten olikin hieman enemmän takana... 

Uinti saatiin vetää hyvässä kelissä aika tyynessä kelissä. Pyöräilyreitti oli kohtuullisen rankka, samoin juoksuosuudella polut olivat välillä kovinkin kapeita.
Kokonaisuutena kisa oli taas mukava kokemus, vaikkakin lajeittain suoritus vaihtelikin aika paljon.

Uinti siinä sadan hengen ruuhkassa ei ole mukavaa, siksi hainkin ajolinjat hieman leveämmin muutamien lisämetrien kustannuksella. Uinnin osuusaika 32:10 (2:09/100m) ja sijoitus 57. Keskivaiheilla listaa. Ihan ok, mutta mitäpä tällä treenillä voisikaan odottaa.

Pyöräilyssä ei sitten säästelty reisiä vaan annettiin kumin laulaa...  No tekniikkahan on aivan hakusessa ja menoa oli tosiaan puhdasta polkemista pyörittämisen sijaan. Selkäkin hieman oireili, mutta homma pysyi kohtuudella paketissa reisien väsymisestä huolimatta. Sopivan vaihteen löytäminen vaatisi kyllä hieman treenikilometrejä, mutta kaikesta huolimatta urakasta selvittiin kohtuudella ajassa 1:10:30 (34,55 km/h). Pyöräilyn sijoituskin kohtuullisesti 14. 

Juoksu sitten hieman arvelutti, miten se lähtee kulkemaan pyörällä revittelyn jälkeen. Tietenkin heti alussa etureidet tuntuivat kokolailla saaneilta ja väsyneiltä, mutta rohkeasti lähdettiin puskemaan eteenpäin. Eka kilsa meni alle neljään minuuttiin, mutta sitten reitti ja reidet alkoivat verottaa vauhtia ja seuraavat kilometrit mentiin 4:15/km tienoolla. Kääntöpaikan jälkeen sitten lähdettiin yrittämään tavoittaa edellä meneviä ja reisien tuntemuksista huolimatta vauhtia alkoi löytyä jälleen, vauhti kiipesi 4:05/km tienoolle. Ja viimeisellä kolmosella tavoitteena oli sitten saavuttaa naisten kärki, joka onnistui noin kilometri ennen maalia. Ja kun vauhtikin oli kiihtynyt alle neljän minuutin, niin samalla onnistuin ottamaan puolen kymmentä muutakin päänahkaa. Reissun viimeinen kolme kilometriä vedettiin muutamia sekunteja alle 12 minuutin, joten ihan hyvä Cooperikin sinne saatiin. 
Lopulta juoksun loppuaika oli 39:43 (4:05/km), jolla heltisi juoksuosuudella 4. sija ja juuri siltä meno tuntuikin, pitkästä aikaa menevältä.

Vaihtoihin meni vielä nelisen minuuttia ja yhteisaika oli 2:26:04. Loppusijaksi tuli 13. joka on lajiin tutustujalle reilun sadan joukossa ihan kohtuullinen suoritus. 

Tästä on hyvä jatkaa konttaamista eteenpäin. Noin kaksi kuukautta, eli kahdeksan viikkoa on nyt aikaa valmistautua päätavoitteeseen... 
Kiitos kuvasta Pasas Eerolle, joka hoiti kannustuksen samalla kun Antti oli rutistamassa SM-täysmatkaa, jonka yhteydessä myös tämä lyhyempi hässäkkä järjestettiin. On ne hurjia äijiä (3,8+180+42,195)!!!

336/400 Pitkää treeniä ja kisaa

Mennyt viikko taputeltiin reippaalla tahdilla. Iitti-hölkästä toivuttiin perjantain verran, jonka jälkeen lauantai aamuna (7.50) Koutsi-Vanikka komensi kevyelle 24 kilsaiselle. Ajankohta toki määräytyi Koutsin golf-kisojen takia ja tietenkin lämpötila oli kohtuullinen, vain 18 astetta. :) Seurana meillä J. Soini, joka pystyi nautiskellen etenemään tässä seurassa. Vauhti pysyi lenkin ajan kohtuullisena, kunnes 20 km:n kohdalla Sir Vanikka alkoi juttelemaan Heli Koivulan pakaroista, jolloin vauhti kiihtyi 4:30/km kohdille. :D Pari huokaustaukoa matkalla, mutta muuten ihan reippaasti edetty lenkki.

Muutaman kevyen palauttelupäivän kautta sitten tiistaina nautiskelemaan kevyesti iltarasteille F-radalle. Ja koska ideana oli olla kevyt, niin seuralaiseksi otettiin OJ. Ohjelman kevyt 7 km vaihtui 7,5 km:n suunnistukseen, vaikka leppoisasti helteestä päästiinkin tuon reilun tunnin nautiskelemaan.

Keskiviikkona sitten kontattiin Uttiin Vartti-maratonille. Hieman aikataulullisesti, mutta perinteisesti, myöhässä kisapaikalle ja hieman kiireinen verryttely. Kroppa ja lihakset ei oikein ehtineet lämmetä 29 asteen helteestä huolimatta, joten myös viivalle hieman vajaalla lämmöllä kömmittiin.
Reippaasti kuitenkin lähdettiin liikkeelle. Kenguru HP karkasi Niken kanssa horisonttiin ja seuraavassa ryhmässä nitkuteltiin itselle (liiankin) reipasta 3:39/km vauhtia Joonan ja Myko-Mikan kanssa 2:5 km:n asti, jolloin itse annoin hieman ensimmäisessä reilussa ylämäessä pikkuisen siimaa ja jäin yksin kömpimään vältellen liikoja happoja.
Ylämäen jälkeen tulee toki alamäki, mutta seuraavat pari kilometriä nautiskeltiin ylämäkivoittoisesta reitistä, joka oli kyllä myrkkyä Wannabe-Kurpalle. Heti puolen välin jälkeen Koutsi-Vanikka ja Aulis Myllylä olivat kirittämässä menijöitä ja kertoivat miesten edellä menevän noin 40 sekunnin päässä ja kurkistus taakse kertoi Rantalan Juhan tulevan 50 metrin päässä.
Seuraavat pari kilometriä yritettiin taistella metsäpolulla happoja vastaan ja palautella, mutta raskasta oli. Kolmen kilometrin hiekkasuora söi mehuja miehistä ja kun viimein polulle päästiin kääntymään oli Myko-Mika 1:30 ja ja Joona 0:30 edessä ja takana Juha enää 20 metrin päässä ja Kurpan puolikas oli valmiina luovuttamaan.
Jostain kuitenkin onnistui polku innostamaan vielä kerran yrittämään karkuun, olihan tuo itselle kuitenkin tutumpaa alustaa edetä. Ero ei enää kaventunut tuossa vaiheessa, jopa muutaman metrin sai lisää eroja, joten siitä sai taas lisää virtaa viimeiselle kilometrille. Juuri Utin valleille tultaessa onnistuin saavuttamaan upeasti helteessä 5,8 km köpötelleen Empun ja Suskin ja sain vesipullosta muutaman pisaran kasvoille piristämään. Vallien jälkeen yritin viimeisen kerran karkuun pienellä kiristyksellä, joka tälläkin kertaa onnistui samaan tapaan kuin viikko sitten Iitissä ja Juha pysyi lopulta takana. Aikaa tuohon varttiin kului 43:32, joka oli kohtuullinen ottaen huomioon kelin, kengät valinnan ja hieman väsyneet jalat. Olisi mukava päästä viivalle kokeilemaan tuoreilla jaloilla, miten tasaisella alustalla kulkisi. Ennätys Cooperissa ei varmastikaan olisi kaukana, sillä kahdessa viimeisessä kilpailussa ensimmäisessä 12 minuutissa on taitettu noin 3200 metriä. Mutta vielä on kesää jäljellä.

Tänään otettiin sitten kevyt 8 km hyvässä seurassa, eli Suskin kanssa ja huomenna sitten verkkaillaan kohti viikonlopun tuplakisaa, eli suunnistuksen AM-kisoja. Toki päivä alle verkkaillaan kesän perinteiseen malliin saunaprojektin kanssa. :)

Näillä taas etiäpäin. :)

329/400 Hiljaiselo jääköön taakse?

Wannabe-Kurppa on ollut hiljainen reippaat kahdeksan kuukautta, mutta otetaanpas tällä puolellakin loppukiri. Facebookissa ääntä onkin pidetty, mutta sielläkin katkonaisesti.

Reilut 70 päivää on enää jäljellä ja sitten nähdään mitä on saatu aikaiseksi. Pitää vaan jaksaa.

Matkalle mahtuu vielä useampia startteja, mutta lyödään kyykytykset lukkoon tuonnempana lopullisesti.

Sanainen arkku sulkeutui lopulta sen onnistuneen Valencian keikan jälkeen. Sen jälkeen matkalla on ollut ylä- ja alamäkiä. Talvikausi meinasi masentaa, mutta lopulta päästiin silloinkin rytmiin.
Helmikuussa oli tarkoitus mennä Epsanjaan viikoksi juoksemaan, mutta värttinäluun murruttua padelkentällä jäi tuokin treeniretki haaveeksi.

Keväällä sitten oli välietappi Rooman maraton. Kaikki tuntui aina loistavalta kisa-aamuun asti, mutta jonkin tyyppinen pöpö vei voimat ja matka oli taistelua. Puoleen väliin taisteltiin aikataulussa, mutta sen jälkeen sitten vedettiin käsijarrua ja maaliin saavuttiin ajassa 3:25:57. Toipupminen kylmän ja kuuman välillä vei muutaman tunnin ja olo parani. Ei siis nappisuoritus, mutta hyvä opetus: kaikki on niin pienestä kiinni myös lokakuussa.

Kunnon kehittymisestä toki on matkan varrella ollut myös positiivisiakin merkkejä. Ennätyksiä on rikottu monessa paikassa. Muun muassa Suijankoskijuoksu, Metsäkylän Munahölkkä ja Helsinki City Run.

Treeniin tuli pientä katkosta kesällä, kun mökin saunaprojekti alkoi painaa päälle. Mutta pikkuhiljaa homman edetessä on taas päästy treenin makuun ja nyt saatiin ulosmitattua sitten 10 km:n oma ennätys Iitti-hölkässä, 39:11.

Näillä eväillä jatketaan treeniä ja katsotaan mihin se riittää. Stay tuned. :)

77/400 Lepiä

Lepo päivät jatkuu. Ei treenaamista ohjelmassa, mutta ahkerasti töitä väännetty, tänään toki koneella.

Ylihuomenna lauantaina ensimmäiset fyysiset suoritukset Valencian jälkeen, kun astellaan tuomarihommiin Kotkan Reipas - Kosken Dynamo pelissä.

76/400 Kevyttä köpöttelyä

Keskiviikkona pääsi vielä normaalimmin rytmiin kiinni, kun oli aika kuurata hallin lattiat. Noissa askareissa tulee tallattua yhteensä noin viiden kilometrin matka, joten ihan hyvä ja kevyt verkka saatiin keskiviikolle.

Illalla sitten oli parempi jättää Viialan valssit väliin ja ottaa tilalle jotain korvaavaa ohjelmaa. Pitkästä aikaa, ensimmäistä kertaa tällä kaudella pääsi Kouvolan jäähalliin seuraamaan KooKoon otteita. Valittavasti vierasjoukkue Jukurit nipisti pisteet jatkoajan 1-2 voitolla.

Vielä kotimatkalla pääsi nauttimaan kotimaisesta huippupalloiluviihteestä, kun poikkesin Viilan Cage Gardeniin seuraamaan tiukkaa taistoa JiPSin miesten välillä. Ja kyllä, taas tarjottiin koko rahalla sitä itseään.

Jalat alkavat kuitenkin jo osoittamaan toipumisen merkkejä. :)

75/400 Toipumista työn parissa

Tiistaina jalkojen verryttely jatkui tietenkin heti työn parissa ja Pyroll Areenalla, kun pääsi arkisten askareiden pariin.

Illalla Koutsi-Vanikka palautti miehen maan pinnalle muistutellen vielä pitkästä matkasta, jotta tuo puuttuva 5 minuuttinen saadaan pois maratonajasta.

Kaikesta huolimatta hyvää fiilistä ei saatu vieläkään kadotettua, vaikka kävely alkoikin jo sujumaan ihan hyvin. ;)

74/400 Palautumista Benodormissa

Sunnuntaina heti maratonin siirryttiin siis jo Benidormin bilekaupunkiin. Jo matkalla nähtiin bussilasteittain eläkeläisiä, mutta tiedettiin niiden matkaavan kohti lentokenttää.

Kun oltiin kirjauduttu hotelliin sisään ja lähdettiin etsimään palauttavaa pihviä, karu totuus iski kasvoille kuin märkä rätti. Bileet taitaa olla tältä vuodelta peruttu. Katukuvassa ei juuri näkynyt alle eläkeikäisiä. Pieni kontrasti siihen, millainen mielikuva olli vuodelta 2001 kyseisestä kaupungista. Okei lomakausi on ohi jne, mutta silti.

No maukkaat alkupalat, pihvit ja jälkiruoat ja riittävästi palauttavaa juomaa, ei muuttanut menoa sen hurjemmaksi, joten ajoissa päästiin toipumaan hotelliin ja kunnon unille.

Aamulla sitten runsaan aamiaisen jälkeen tavaroiden pakkaus ja matka kohti kotia pääsi alkamaan. Jalat olivat kieltämättä kuin kaksi ratapölkkyä, eikä niistä yöllisistä verryttävistä juoksuspurteistakaan  tuntunut olleen apua.

Silti kotimatkasta selvittiin kunnialla ja koko reissusta ilman yhtäkään jalkakramppia. Pitkä matkustus päivä päättyi viimein omaan sänkyyn ja rakkaiden pikkupönttöjen yöllisiin tiukkoihin haleihin. <3

73/400 Viikset Valenciassa

Sunnuntaiaamu aloitettiin kellon soitolla klo 6:00. Toki P.Sööperi oli jo aiemmin tuskaillut liikenteen melun ja niskojen kanssa, joten ei voi sanoa, että tämäkään yö olisi mennyt ihan rentoutuessa.

Reippaasti kuitenkin aamupalalle. Aamupala vedettiin harvinaisen hillitysti normaaliin syömiseen verrattuna.

Sitten viimeistelemään kisavarustus ja pakkaamaan kamat. No jottei kaikki nyt ihan ennakoiden mukaan mene, niin muutettiin vielä lennossa uloskirjautumista hieman myöhemmäksi, jotta suihkuun ehtii lenkin jälkeen.

No, sitten siis kamat päälle ja parafiinit kainaloon ja nivusiin estämään hiertymiset. Nopea tsekkaus ja kolme varttia ennen lähtöä liikkeelle. Matkalla pieni alkuverryttelyhölkkä ja yksi hieman reippaampi veto aukaisemaan paikkoja.

Ja sitten kohti lähtökarsinaa. P.Sööperi joutui tavoiteaikansa vuoksi eri karsinaan, kuin itse, joten nopeat tsempin toivotukset ja keskittymään omaan tekemiseen.

Lähtöä odotellessa huomasi jo oman keskittymisen olevan harvinaisen hyvin kasassa. Koutsi Vanikan kanssa viestiteltiin vielä muutamat ajatuksen vaihdot, joista tärkeimpänä oli mielessä maltti, maltti ja maltti. Sitä ei meikäläisen kohdalla voi liikaa korostaa.

Tavoitteena oli lähteä pötkimään 4:25/km, kunhan ensin näkee alun ruuhkat ja miten juoksu lähtee kulkemaan. Tuolla vauhdilla pääsisi omaan ennätykseen, joka on kiikarissa. Ei kuitenkaan mitään isompaa harppausta, mutta 3:08 olisi kiva ajatellen tavoitetta vuoden päässä... Ja vaikka matkasuunnitelmaan kirjattiinkin jo Suomessa huumorimielellä maalissa: 12:05 uudella ennätysajalla, ei oikeastaan ollut käsitystä siitä mitä tuleman pitää...

Lähtölaukaus pamahti 9:00, juoksukeli vaikutti loistavalta, noin 10 astetta lämmintä ja aurinko paistoi kirkkaasti. Toki ennusteen mukaan kymmeneltä pitäisi sataa.

Alkuruuhkassa kävellen lähtöviivalle meni 1:07, jonka jälkeen pikkuhiljaa pääsi tapailemaan jotain juoksuaskelten tyyppisiä harppauksia. Mahtavien alkumaisemien jälkeen päästiin sitten laukkaamaan ja taustalla soi “Urheiluhullu”, sopi oikein hyvin tähän hetkeen... :)

Ensimmäinen kilometri taittui aikaan 4:35, joten heti jäätiin 10 sekuntia tavoitevauhdista. Eiköhän sen saa pikkuhiljaa kirittyä, matkaa on ainakin riittävästi vielä edessä. No toki ahneutta ja hulluutta riittää meikäläisellä sen verran, että jo heti seuraava kilometri taittui aikaan 4:15 ja oltiin taas tarkalleen aikataulussa. Ja tästä eteenpäin pääsikin käytännössä juoksemaan ihan omaa tahtia ruuhkan pikkuhiljaa helpottaessa.

Ensimmäinen viisi kilometriä taittui aikaan 21:43 eli 4:21/km, hieman suunniteltua nopeammin, mutta mukavasti. Tässä vaiheessa kärkimiehet juoksivat reitillä vastaan ja vauhti näytti melkoiselta ja kovin tummalta.

Itse tuon pari kilometriä eteenpäin taitettua ja käännöksen tehtyä näin Sööperin vastavirtaan kauhomassa. Pikaisen kommunikoinnin jälkeen selvisi, että selkä on kestänyt, mutta pistokset vaivaavat.

Itse jatkoin konttaamista ja vaikka mieli teki hieman lisätä vauhtia, niin joku kuiskutteli olkapäältä, että vedä sitä käsijarrua kiinni...

10 km väliaika oli 44:30 eli viisi km taittui aikaan 4:20/km. Tiedossa oli myös, että kolmen tunnin jänikset eivät ole kaukana, mutta ei, tänään ei ole se päivä. Malttia!

Komeat maisemat ja hieno reitti veivät reippaasti eteenpäin ja seuraava 5 km taittui 21:43 (4:21/km), siispä vauhti säilyi hyvänä ja tasaisena, jatkuvasti ranteeseen tuijotellen ja vauhdista huolehtien. Ja musiikkina tässä vaiheessa soi “Highway to Hell”... Hieman alkoi jännittää... :)

Tuossa vaiheessa jaloissa, etenkin reisissä alkoi tuntumaan pientä väsymystä ja kivistystä ja polvetkin hankailivat toisiaan vasten ja niissä tuntui pientä hiertymistä.

Rinnalla juoksi espanjalainen kaveri pinkissä paidassaan ja kommentoi jotain paikallisella murteella, treffeillekö pyysi, mene ja tiedä, sitä tarina ei kerro... Itse totesin vain lyhyesti, että englannilla pärjää, mutta sillä puolella ei sen kielen taito ollut ihan kohdallaan. Sen verran saatiin kuitenkin kommunikoitua, että tavoiteajat ovat molemmilla karvan alle 3:10, joten ehkä loppumatkalle oli seuraa tarjolla...?

Edelleen itselle joutui hokemaan malttia, kun aina jonkun ohittaessa tai jotain saavuttaessa vauhti kiihtyi. Jarrua, jarrua….

Puolikkaan kohta tuli vastaan ajassa 1:32:34, askeleen karvan verran reipastuessa, mutta vauhdin pysyen lapasessa. Jalat tuntuivat taas palautuneen ja matka taittui mahtavissa maisemissa. Ja yleisöäkin oli kohtuullisesti matkan varrella. Rapiat 6 km taittui aikaan 26:21 (4:19/km) ja meno maistui.

Seuraavan pätkän aikana päästiin tutuille maisemille, kun alkureitin maisemat ja oma hotelli osuivat matkan varrelle. Hienoinen vastatuuli puhalteli vastaan pitkällä suoralla, mutta siinä kevyt jalan nostaminen kaasulta varmistelemaan, ettei ylläreitä pääse tapahtumaan. Hotellin kulmalla mietiskelin vaan, että miltä kroppa maistuu vai olisiko mukavampi mennä köllöttämään sänkyyn… Ihme kyllä pääkin sanoi, että anna mennä vaan, hyvältä tuntuu. :)

Tuo vajaan viiden kilometrin pätkä taittui aikaan 16:53 (4:20/km).

Jaloissa tuntui taas pientä väsymystä, mutta ei mitään dramaattista. Tässä vaiheessa eteen napsahti kolmen miehen joukkio, joista yksi tuntui olevan huoltajana ja tsempparina mukana. Miekkonen kantoi juomapulloja mukana ja tarjoili geelit kavereille. Vaikutti hieman kovemmalta menijältä, kun aikaa oli ylimääräiseen tekemiseen. Meno oli tasaista ja itse liityin orkesteriin imuun hiljaiseksi varjoksi. Kyytiin maistuvat menomusiikit tarjoili Queen, “Show must go on”. Vauhti pysyi mukavasti kohdallaan ja matka taittui. 28 km:n kohdalla taitettiin sillan yli ja kelloon kurkistus kertoi aikaa menneen noin 2:02:30. Kolmen tunnin alitus oli siis noin “kahden ja puolen minuutin päässä” ja tuossa ajassa oli vielä lisänä se reilu minuutti lähtöviivalle. Ajatus mahdollisuudesta kiristää vauhti alkoi heräilemään jossain päin aivoja. Mutta samaan aikaan Koutsi-Vanikan hahmo huusi vielä toisella olkapäällä: “Malttia, malttia”. Totta, vielä on matkaa kolmasosa jäljellä, joten yritetäänpäs hillitä vielä menoa. Laskukone raksutti päässä sitä hetkeä, jolloin uskaltaisi pistää lisää ja kuinka paljon tuota vauhtia silloin pitäisi kiristää.

30 km:n kohdalla väliaikapiste oli epäkunnossa. Tässä vaiheessa kuitenkin päätin seurata omaa vauhtia ja siirryin pikkuryhmän edelle ja nostin hyvin kevyesti vauhtia.

Pari kilometriä maltti pysyi mukana, mutta kun matkaa oli noin 10 km jäljellä, oli pakko lähteä kokeilemaan, josko jaloista löytyisi paukkuja. Oman kellon mukaan 34. kilometri taittui 4:11 ja sitten rennosti hyvin loivaan alamäkeen 35. kilometri 4:08. Oikein mukavaan lentoon päästiin hetkellisesti.

35 km:n väliaika oli 2:32:39, eli edellinen 10 km taittui aikaan 43:12 (4:19/km).

Pari reippaampaa kilometriä alkoi kuitenkin painaa jaloissa, olihan niillä vauhti selvästi alkumatkaa kovempaa. Samalla myös sykkeen nousu aiheutti hengityselimistössä sellaista rasitusta, että alkoi tuntumaan puristusta palleassa ja vatsassa. Tämä taas osaltaan vaikeutti hieman juoksemista. Käännyttäessä loivaan ylämäkeen vauhti putosi selvästi, tokikaan ei mahdottoman dramaattisesti, mutta jo 36. kilometri kertoi haamurajan karanneen, kun siihen näytti kuluneen 4:24. Eikä vauhti enää sitten lähtenyt kiipeämään, kun seuraava vei sekunnin kauemmin. Liekö pieni pettymys ollut sillä hetkellä tuo, sillä 38. kilometri vei taas muutaman sekunnin kauemmin ja 39. kilometri oli jo ensimmäistä ruuhkakilometriäkin hitaampi vieden 4:44. Nyt matkaa maaliin ja helpotukseen oli enää kolmen kilometrin verran ja senhän tietää miten tuon tiedon vapauttama adrenaliini saa miehen liikkumaan. 40. kilometri oli sitten jo taas normaalivauhtinen 4:25. 35 – 40 kilometriä kulki aikaan 22:29 eli 4:30/km. Ei tuotakaan vauhtia voi todellakaan moittia, kun normaalia omaa tasoa miettii, mutta kymmenen sekuntia tuli takkiin jokaisella kilometrillä.

Tässä vaiheessa pistin musiikit pois, kuulokkeet syrjään ja aloin nautiskelemaan tunnelmasta. Puhelin käteen ja hieman ikuistamaan loppumatkan menoa.

Yleisöä oli hyvin runsaasti loppumatkan varrella, mutta se oli kovin hiljaista. Niinpä hullu suomalainen otti tehtäväkseen vähän väliä huudattaa ihmisiä joillain epämääräisillä “Come on people, make some noise!” -huudoilla. Ja hyvinhän immeiset silloin kannustamaan alkoivat. Toivottavasti sama mekkala jatkui myös seuraaville juoksijoille, sillä oikein mukavasti jokainen oma huuto ja toisaalta taas kannustushuuto sai tennaria liikkeelle.

Niinpä se maalikin tuli hyvin reippaasti vastaan, yleisöä huudattaen ja sen kannustaessa puhelin kourassa kirmaavaa tukevan oloista konkari-kurppaa.

Huikealle loppusuoralle käännettiin viimein ja sinisen maton alla katselin vieressä olevaa “vesihautaa” ja mietiskelin, ettei tässä nyt niin suurta ruuhkaa ole, että sitä ajolinjaa tarvitsisi alustavista kehotuksista huolimatta käyttää. ;)

Maaliviiva tuli vastaan ajassa 3:04:37 (nettoaika 3:03:30, 4:21/km), joten uusi ennätys syntyi noin kuudella minuutilla. Huikea fiilis!

Ja sitten evästämään odottamaan Sööperiä, joka taittoikin matkan myös ennätysajassaan 3:46:35. Loistava suoritus sekin, etenkin kun ottaa huomioon viimeisen kuukauden selkäongelmat.

Pohdiskelua tapahtuneesta

Loistavasti mennyt maraton takana. Tankkaus onnistui varmaan aika täydellisesti ja kroppa oli valmiina koitokseen. Toki unta olisi alla saanut olla hieman enemmän.

Matkalla ei vessakeikkoja, eikä edes tarvetta pysähtymiselle. Jalat kesti loistavasti ja kerrankin myös pää.

Koutsi-Vanikka oli virittänyt viimeiselle viikolle sopivan kevyen ohjelman.

Kyllä se juokseminen vaan tuppaa olemaan mukavaa silloin kun on kunnossa. Keväällä Wienissä maraton vei 3:18:30 ja nyt tuo aika parani siis 16 minuutilla. Oma ennätys parani kuudella minuutilla. Ja varsinaista treenaamista on takana puolitoista kuukautta, jonka aikana on huomannut jo, kuinka treenaaminen puree. Jos joku, niin tämä kasvattaa ennestään jo kovaa motivaatiota.

Tuo motivaatio on toki näkynyt sitoutumisena tähän 400 päivän projektiin jo alusta lähtien. Ja tässä yksittäisessä tapahtumassa taas tuo sitoutuminen näkyi omalta kohdaltani selkeästi parempana keskittymisessä juoksuun ja vauhdin pitoon ja ennen kaikkea ohjeiden noudattamiseen. Toki suunnitelma oli pitää muutamaa sekuntia rauhallisempaa vauhtia, mutta tuo vauhti tuntui aina luonnolliselta ja helpolta matkavauhdilta.

Ja tietenkin alun perin se hyvä motivaatio löytyy oikeasta tavoitteen asettamisesta. Realistinen päämäärä antaa potkua jokaiseen yksittäiseenkin harjoitukseen. Ja tuossa työhuoneen seinällä oleva numerosarja 2:59:59 muistuttaa tuosta tavoitteesta joka päivä.

Se olisiko nyt ollut mahdollisuuksia tuon kolmen tunnin alitukseen jää tietenkin arvoitukseksi. Se olisi vaatinut jokaisella kilometrillä noin 7 sekuntia nopeampaa menoa, mikä on paljon. Itse luulen, että silloin noutaja olisi tullut aika nopeasti tai ainakin aiemmin.

Tietysti pitää muistaa, että tuo ylivauhtikokeilu maksoi hieman aikaa lopussa. Kahdessa kilometrissä voitettiin keskitahtiin verrattuna 23 sekuntia, mutta seuraavissa viidessä kilometrissä hävittiin vastaavasti 38 sekuntia. Toisaalta tuo vauhtikokeilu maksoi siis ainoastaan 15 sekuntia. (Nyt pitää edelleen muistaa, että viralliset ajat ja omasta gps:stä otetut väliajat eroavat jonkin verran toisistaan.)

35 km:n kohdalla tosiaan ei enää laskukone toiminut niin pitkälle, että loppumatka olisi pitänyt juosta 3:48/km. Tuosta yhtälöstä selvinnee jo haaveen mahdottomuus, jota ei tuolloin havainnut.

Tänään ei siis hatarista haaveista huolimatta olisi ollut mahdollisuuksia tuohon.

Kokonaisuudessaan vauhti pysyi hyvin tasaisena, kun katsotaan puolikkaiden esimerkiksi vauhteja. Ensimmäinen puolikas vei aikaa 1:31:27 ja jälkimmäinen 1:32:03. Kokonaisaikaan tietysti lisätään alun 1:07 kävely lähtöviivalle.

Tasaisen vauhdin tappavuudesta kertoo myös se, miten muilla on alkanut tossu painaa, kun itsellä vauhti on säilynyt. 5 kilometristä 25 kilometriin olen ohittanut 104 juoksijaa, kun jo seuraavien 10 kilometrin aikana on ohitettu 151 juoksijaa! Ja 35 km:stä loppuun 103 juoksijaa, joista viimeisen kahden kilometrin aikana ilman kiriä ja kuvaillen 29 juoksijaa.

Lopuksi vielä kilometriajat omasta kellosta poimittuna ja pätkittynä viiden km:n jaksoihin. Pientä heittoa oli matkalla järjestäjien mittauksiin, mutta hieman suuntaa antamaan juoksun kulusta.

1:07 min, lähtövaatteen alle.

0 - 5 km: 4:35, 4:15, 4:20, 4:21, 4:21

5 – 10 km: 4:19, 4:21, 4:15, 4:14, 4:20,

10 – 15km: 4:18, 4:16, 4:24, 4:23, 4:22,

15 – 20 km: 4:16, 4:20, 4:14, 4:19, 4:19,

20 – 25 km: 4:19, 4:14, 4:19, 4:17, 4:11,

25 – 30 km: 4:15, 4:19, 4:18, 4:13, 4:21,

30 – 35 km: 4:18, 4:29, 4:17, 4:11, 4:08,

35 – 40 km: 4:24, 4:25, 4:28, 4:44, 4:22,

40 – 42,195 km: 4:20, 4:17, 1:53 (n. 450 m, 4:09/km)

Kokonaisaika 3:04:37 (nettoaika 3:03:30, 4:21/km)

Niille jotka ovat jaksaneet tänne asti tavata voin suositella erittäin lämpimästi Valencian maratonia. Reitti on hieno ja erittäin tasainen. En ihmettele yhtään, että tällä kertaa juostiin nopein koskaan Espanjassa juostu maraton aika, 2:07:14 (3:01/km). Olosuhteet olivat täydelliset. 13 astetta lämmintä, aurinko paistoi ja keli oli käytännössä tyyni.

Järjestelyt toimivat, vesi oli tarjolla pulloissa mikä helpotti juomista matkan varrella pidemmänkin matkan aikana. Urheilujuoma kaadettiin pulloista mukeihin ja yhdellä juomapisteellä sain käsiini pullon pohjan, joten myös tuo juoma oli todella helppo juoda.

Tarjolla oli vielä järjestäjän puolesta geelejä ja hedelmiä, joihin itse en joutunut turvautumaan.

Ja viimeisenä, muttei vähäisimpänä, lähtö- ja maalialue. Aivan huikean komea paikka. En turhaan valinnut tätä kohdetta tuon maalisuoran kuvan vuoksi. Se että se olisi ollut komea paikka juosta vuoden päästä maaliin, onkin sitten kokonaan toinen juttu. Jos jonkun maratonin näistä kymmenestä haluaisin juosta uudestaan, niin se olisi tässä.

72/400 Kohti tuntematonta

Lauantai aamuna pakattiin tavarat ja siirryttiin Valenciaan. Matkalla jo katseltiin päätösbileiden kohdetta, Benidormia.

No ensin olennainen. Valenciaan saavuttaessa näky oli vaikuttava, kun heti saavuttiin Taidemuseon
seudulle joka toimii maratonin lähtö- ja maalipaikkana. Jonkun kerran olen käyttänyt sanaa huikea, mutta mielestäni en kertaakaan liikaa. :)

Hotelliin sisäänkirjautumisen jälkeen pienelle kävelylle ja hakemaan kilpailunumerot ja muut materiaalit ja ihastelemaan lähiseutua. Tutustumista myös sunnuntaina maalisuoraan.

Ilta sitten menikin syödessä ja tankatessa vanhan keskustan ravintolassa. Kyllä ruoka maistui
paksuille pojille.

ruoan jälkeen ohjelmassa oli varusteiden tarkastus ja valmistaminen aamua varten.
Sitten ansaitulle levolle ja keskittymään sunnuntai koitokseen pikkuisen perhosia vatsassa.

71/400 Tour de Torrevieja

Kevyen aamupalan jälkeen siirryttiin päivän epistolan pariin, eli pikku hölkälle ja vetojen kimppuun. eli noin 4 km hölkkä paikalliselle staadionille, vedot 5 x 100 m ja hölkkä takaisin.

Stadionille pääsy aiheuttikin reipasta päänvaivaa, mutta lopulta joku takaportti löyti ja päästiin perille. Paikalla oli meidän lisäksi kaksi muuta urheilijaa, joita Holalla tervehdittiin. siinä muutaman vedon ja kommentoinnin jälkeen tuo pariskunta sitten tervehti uudestaan, että "voi täällä tervehtiä suomeksikin". :)
Siinä sitten hetken keskustelun jälkeen selvisikin, että ilmeisen kovan luokan pariskunta, jolla on kahmalokaupalla SM- ja PM- yms. mitaleita, ja niitä varten edelleen treenataan. Hieman toiset oli meidön tavoitteet, mutta mennään omilla vahvuuksilla. :)
Takaisin kämpille sitten löydettiinkin jo hieman helpommin.

Iltapäivän aluksi suunnattiiin rantakadulle syömään perusspagetit ja jädet ja sitten lähdettiin ajelemaan kohti Gartagenaa ja kierreltiin mennessä hieman kauppoja. paluumatkalla takaisin sitten poikettiin Liiterissä täydentämässä eväsvarastoa ja isotoopista juomavarantoa.

Illan lopuksi sitten naapuriin eväälle imaisemaan paikallinen Wok buffet. Siinä sitten pojat olivatkin vatsat killillään useamman tankkauslautasen jälkeen, jotka tietty vedettiin jälkkäreineen.

Keskustakierros päätettiin jättää väliin ja vetäydyttiin Calle de Pepelle huilaamaan, jotta huomenna jaksetaan siirtyä Valencian suuntaan pelipaikoille.

70/400 16 tuntia määränpäähän

Huonosti nukutun yön jäljiltä päästiin matkan kohti Espanjaa ja Torreviejaa.
Kun 3:00 kello soitti serenadinsa, ei oikein tiennyt, itkeäkö vaiko nauraa. No ennemminkin iloisena tavarat autoon ja aamupala mukaan ja menoksi menomusiikkia laulellen: I'm on a higway to hell.... No en tiedä sopiko se teemaan, mutta juurin ennen Huutjärveä, jostain takaraivosta välähti mieleen, että Torreviejan asunnon avaimet jäivät toisen takin taskuun!!!!! KYYNEL!!!! Mitä nyt...

No Sami kyytiin ja ynnäämään aikataulua... Jos kaikki menee nappiin, niin ehditään kiertämään kodin kautta Helsinki-Vantaan kentälle ja ollaan noin puoli tuntia aikataulusta myöhässä... No onneksi noin ajoissa aamulla ei ruuhkaa ole ja päästiin kuin päästiinkin ajoissa kentälle ja koneeseen. Norwegian tarjosi mukavan kyydin ensin Kööpenhaminaan ja muutamaa tuntia myöhemmin sitten Alicanteen. Jälkimmäisen lennon aikana alkoikin jo vedonlyönti P.Sööperin kanssa millainen vuokra-auto saadaan alle. Netistähän oli varattu Ford Focus/similar... Villit veikkaukset vain kiihtyivät, kun Alicanten kentällä vuokra-autojonossa seisoskeltiin rapiat puoli tuntia. Veikkaukset vaihtelivat Seatista Kiaan ja Smartista Puntoon ja jopa Porscheen.
Kun päästiin autolle, yllätys oli melkoinen, sillä auto oli kuin kuvassa: Ford Focus ja vieläpä kohtuullisen tuoretta vuosimallia. Tällä pärjättäneen viikonloppu mukavasti.
Siitä sitten illalla 50 km ajelua Torreviejaan ja tietysti kauppaan ostamaan eväät. Ja tottahan toki tuttu ja turvallinen Lidl tarjosi ensimmäiset eväät.

Sitten kämpälle viemään tavarat ja tustustumaan majoitustiloihin. Ihan mukiin menevät tilat Patti-Jussi meille tarjosikin kun saatiin kämppä kahteen mieheen valloitettua. ja reilut 16 tuntia oli mennyt aikaa, kun päästiin perille.

Illalla vielä ruokapaikan etsiminen aiheutti hieman keskusteu P.Sööperin kanssa, mutta lopulta käytiin paikallisessa tavaratalossa täydentämässä ruoka- ja juoma tilannetta ja palattiin syömään kotitekoiset spagetti bologneset ja paistetut lihat, mitkä lie härän kivekset sitten olikaan. ;)
Sitten olikin aika iskeä tamimaisesti pää tyynyyn  "Hit the Sack."

66 - 69/400 Valmistautumista Valenciaan

66/400 Palautuminen JiPSi-turnauksesta suoritettiin keskittymällä muiden pelaamiseen, eli käytännössä isänpäivän ainoa ohjelma oli visiitti Hollolaan ja siellä HU-46 - Top Team II-divisioonaottelu.
Alle kevyt hölkkä ja hyvässä vireessä otteluun. Ottelu toki ei suuria hurraa huutoja aiheuttanut mihinkään suuntaan, mutta pisteet jäivät kotijoukkueelle ja tuomaritkn pääsivät kotimatkalle ilman poliisisaattuetta.

67/400 Maanantaina työpäivän kesken ohjelman mukainen nautiskelu, 10 km tumman kaunottaren kanssa. Mukava ja kevyt lenkki, jolla tietty muutama häiriötekijä mahtuu joukkoon, silittäjien ja puheluiden muodossa. Mutta mukavaa, vaikkakin yllättävän raskaan oloista.
Lenkin jälkeen polven kohdalla alkoi tuntua hieman kipuja, joten illan Viialan väännöt oli jätettävä väliin. Vaikka se Didin comeback olikin pakko käydä todentamassa paikan päällä. Totta se oli!

68/400 Tiistaina oli harjoittelusta lepopäivä, mutta hoppua sitten taas piti vastaavasti töiden puolesta. No kai se kroppa sai kuitenkin huilata? :)

69/400 Keskiviikkona sitten oli ohjelmassa viimeinen lenkki Suomen maaperällä, ainakin ennen maratonia... 8 km ja siihen 5 x 100 m päälle.
Mutta ennen harjoitusta. pienen työkaverin kanssa Tour de Kouvola ja iltapäivällä karvan verran isommalla orkesteria täydentäen Tour de Pyttis ja siivouskeikka, eli muutaman kilometrin kävelyt. :)
Sieltä kiireellä kotiin ja muksut urheilukouluun ja itse sillä aikaa treenaamaan.
Lenkki maistui oikein mukavalle vaikka kovin kevyeltä tuntui ja sykkeet pysyivät hyvin alhaalla, niin silti välillä vauhti meinasi hieman karata, mutta malttia on tullut myös A. Vanikan komennusten myötä mukaan noihin ulkoiluihin.
Ja vieläpä vedotkin maistuivat mukavasti.
Loppuillan aikana sitten tavaroiden pakkaus ja miettiminen mitä sitä oikein mukaan tarvitsee... Miksi pakata aiemmin, kun sen voi tehdä paniikissa myöhäänkin...

65/400 Sählyä ja sähellystä

Tänään keskityttiin sitten pelkkään reikäpalloon. Eli ohjelmassa JiPSin kotiturnamentti Viialan Cage Gardenissa.

Perinteiset alkuhöpsöt jalkapallin parissa ja siitä sitten Movember -tarkastuksen kautta sisään palloilemaan KorPoa ja myöhemmin iltapäivällä Palikoita vastaan.
KorPo onnistuttiin kukistamaan rauhallisella pelailulla 3-0, mutta iltapäivän vauhdikkaassa matsissa otettiin sitten pataan 9-6.

Kiitos taas orkesterille, että sain olla mukana osana tätä ääliölaumaa, maistuu joka kerta yhtä pahalle. ;)

Nyt alkaa olla riskialtteimmat hommat takanapäin ja viikko aikaa H-hetkeen. Nyt vaan malttia ja hyvää evästä. Pari pientä lenkkiä ja sitten isketään. Kunto pitäisi olla kohdallaan ja nyt viikko annetaan lihasten huilata. Huomenna Hollolaan piippaamaan sitten keskitytään olennaiseen.

64/400 Vetoja ja viheltelyä

Perjantai tarjosi viimeisen reippaamman harjoituksen ennen Valenciaa. Tirehtööri Vanikan opastuksessa käytiin riuhtaisemassa alku- ja loppuverryttelyn välissä 4 x 1000 m.

Alkuverkkaa pisteltiin rapiat 4 km, jonka jälkeen sitten pienen hapen haukkauksen jälkeen tavoitteena oli rennot tonnin vedot sinne 4:00/km pintaan. Jostain kumman syystä koutsi joutui painottamaan ettei saa lähteä riuhtomaan vaan rennosti saa mennä sinne karvan alle neljään minuuttiin.

Ensimmäinen veto oli alkuun hieman liian reipasta, niin vaikka hyvältä tuntui, niin vauhdin hillitsemisen jälkeen saatiin kello pysäytettyä 3:44/km. Tonnin vetojen välissä sai aina haukata happea kahden minuutin verran. Seuraavat kolme kilometriä saatiin vedettyä aikaan 3:47, 3:49 ja 3:47/km ja niihin jäi vielä reserviä, eli aika rennosti sai köpötellä, toki sykkeiden noustessa jo viimeisillä tonneilla noin 150:n.

Loppuun vielä vajaan neljän kilsan hölkkä.

Treeni maistui kyllä oikein hyvälle, vaikka suunnitellusti vetoja ei päästykään tekemään sisätiloihin, kun Mr Sillapään roudaus oli käynnissä.

Illan hämärtyessä pistettiin liikuntavatteet päälle uudemman kerran, kun Sudet ja Hatsina kohtasivat Mansikka-aholla. Tiivistunnelmaisen ja vauhdikkaan pelin jälkeen jaloissakin alkoi jo olla tuntemuksia, sillä sen verran reippaaseen malliin kentällä tuli itsekin liikuttua. Ja jonkun kerran tuli pilliinkin puhallettua.

Huomenna sitten omat sähläilyt Viialan Cage Gardenissa.

63/400 LEPOOO!!!

Torstaille Tirehtööri Vanikka oli kirjoittanut ohjelmaan lepopäivän. Joten ohjelmaan kuului ainoastaan muutaman kilometrin kävely ristiin rastiin Pyroll Areenaa moppi kädessä ja "shampoonin" perässä roikkuen. :)

Kyllä se viikon ainoa lepopäiväkin voi maistua hyvälle. Huomenna sitten höykytetään kroppaa sitten taas hieman enemmän, kun ohjelmassa on 4x1000m.

Nii, ja viikon päästä ollaankin jo Epsanjassa vslmistautumassa koitokseen. Nam. :)

62/400 Kevyt keskiviikko

Jos tiistai olikin kelin puolesta mikä oli, niin keskiviikko tarjosi iltapäivän lopuksi aivan loistavan syksyisen sään nautiskella ulkoilusta.

Normaalien lenkkipolkujen jäädesä taakse toi uudet paikat vielä monipuolisuutta treeniin. Alkupräinen suunnitelma oli kiertää perinteisesti Anjalan kirkon kautta, mutta nyt hölkkäilttiinkin Nadian kanssa Junkkarin järvelle hiekkateitä pitkin.

Etenkin 7 km:n kohdalla kääntöpaikalla keli ja maisemat olivat liki täydellisiä, raikas syksyinen sää varustettuna suomalaisella maalaismaisemalla ja peilityynellä Junkkarinjärven pinnalla tarjosivat sitä huumetta, jonka takia näistä lenkeistä voi vain nautiskella. Aivan huikeeta. Sieltä sitten kevyesti nautiskellen kotiin takaisin.

Matkaa kertyi siis tasan 14 km.Keskisyke vertailuksi edelliseen päivään oli nyt nautiskellen 125 ja vauhti kuitenkin 5:08/km. :)

Illalla palauteltiin jalkoja vielä maan pinnalle Viialan Cage Gardenissa, jossa tummien voiton takeena oli "Jukka Tammen" huikea torjuntatyöskentely. Treeni oli samalla kenraaliharjoitus viikonlopun kotiturnauksella Viialassa. Mitä siitä kenraalista puhutaankaan... :)

Ja huomenna lepopäivä. Nam. :)

61/400 Rentoa reisijumppaa

Tiistain ohjelmassa oli 8 km tasavauhtinen nautiskelu. Kelihän oli mitä mainioin, vettä satoi ja puuskittainen tuuli heilutti meistä kevyempiä mennessään. Sikäli ei mitään hätää, että Wannabe-Kurppa kyllä tieäällä pysyy, sen verran tuota massaa on edelleen tallella... ;)

Alkuun kuitenkin otettiin siis kevyt kilometrin hölkkä, ennen varsinaisen harjoituksen alkua. Harjoitus taas suuntasi tuttuun paikkaan, eli Keltsun suoralle. Tehtaan kulmilta kun syöksysttiin matkaan uudet lenkkarit jalassa, tuntui meno yllättävän kevyeltä ja raskaalta samaan aikaan. Jalat tuntuivat hieman väsyneiltä, mutta selän takaa käyvä vieno henkäys helpotti matkan tekoa, ihan hiukkasen vain.

Ensimmäiset pari kilometriä haettiin sopivaa vauhtia ja sitten sen löytyessä pyrittiin samaa jatkamaan sitten harjoituksen loppuun. Ja kuinka ollakaan 4 km:n kääntöpaikalle oli poljettu tasaista 4:18/km vauhtia. Kun käännyttiin takaisin, muttui tuo rento askellus aivan päin vastaiseksi...
Puuskittaisesti koveneva tuuli vaikeutti etenemistä huomattavasti ja tasaista vauhtia oli mahdotonta pitää. Tuulesta oli vaan puskettava läpi. Siihen nähden takaisintulo oli yllättävän tasaista vauhtia, mutta selvästi rankempaa. Vauhti pysyi kuitenkin keskimäärin 4:20/km vauhdissa, joten keskimääräiseksi tahtiksi saatiin 4:19/km.
Sykkeet kertoivat todellisen rasituksen, kun alku mentiin alle 140 sykkeillä ja takaisin poljettiin 150 keskisykkeellä.

Toki harjoitukseen ollisi hieman voinut tehoja tarvittaessa ruuvata lisää, mutta maratonvauhtinen harjoitus oli tarkoituskin vetää ja toki jo nyt mentiin ihan siihen nähden äärirajoilla. Tuuli vaikutti kyllä lopputulokseen radikaalisti.
Loppuverkaksi vielä kilometrin köpöttely kotiin ja lämpimään saunaan, kokolailla märkänä.

Illalla vielä avattiin padelkausi hallisarjan ensimmäisellä matsilla. Ilta meni kohtuullisesti ja kauden ekasta matsista huolimatta maila pysyi edelleen kädessä ja ihme kyllä pystyttiin ennakkokaavailujen mukaisesti ottelu viemäänkin nimiimme Ninan kanssa, eikä vähiten juuri Ninan ansiosta... :)