Wannabe-Kurppa on ollut hiljainen reippaat kahdeksan kuukautta, mutta otetaanpas tällä puolellakin loppukiri. Facebookissa ääntä onkin pidetty, mutta sielläkin katkonaisesti.
Reilut 70 päivää on enää jäljellä ja sitten nähdään mitä on saatu aikaiseksi. Pitää vaan jaksaa.
Matkalle mahtuu vielä useampia startteja, mutta lyödään kyykytykset lukkoon tuonnempana lopullisesti.
Sanainen arkku sulkeutui lopulta sen onnistuneen Valencian keikan jälkeen. Sen jälkeen matkalla on ollut ylä- ja alamäkiä. Talvikausi meinasi masentaa, mutta lopulta päästiin silloinkin rytmiin.
Helmikuussa oli tarkoitus mennä Epsanjaan viikoksi juoksemaan, mutta värttinäluun murruttua padelkentällä jäi tuokin treeniretki haaveeksi.
Keväällä sitten oli välietappi Rooman maraton. Kaikki tuntui aina loistavalta kisa-aamuun asti, mutta jonkin tyyppinen pöpö vei voimat ja matka oli taistelua. Puoleen väliin taisteltiin aikataulussa, mutta sen jälkeen sitten vedettiin käsijarrua ja maaliin saavuttiin ajassa 3:25:57. Toipupminen kylmän ja kuuman välillä vei muutaman tunnin ja olo parani. Ei siis nappisuoritus, mutta hyvä opetus: kaikki on niin pienestä kiinni myös lokakuussa.
Kunnon kehittymisestä toki on matkan varrella ollut myös positiivisiakin merkkejä. Ennätyksiä on rikottu monessa paikassa. Muun muassa Suijankoskijuoksu, Metsäkylän Munahölkkä ja Helsinki City Run.
Treeniin tuli pientä katkosta kesällä, kun mökin saunaprojekti alkoi painaa päälle. Mutta pikkuhiljaa homman edetessä on taas päästy treenin makuun ja nyt saatiin ulosmitattua sitten 10 km:n oma ennätys Iitti-hölkässä, 39:11.
Näillä eväillä jatketaan treeniä ja katsotaan mihin se riittää. Stay tuned. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti