Sunnuntaina heti maratonin siirryttiin siis jo Benidormin bilekaupunkiin. Jo matkalla nähtiin bussilasteittain eläkeläisiä, mutta tiedettiin niiden matkaavan kohti lentokenttää.
Kun oltiin kirjauduttu hotelliin sisään ja lähdettiin etsimään palauttavaa pihviä, karu totuus iski kasvoille kuin märkä rätti. Bileet taitaa olla tältä vuodelta peruttu. Katukuvassa ei juuri näkynyt alle eläkeikäisiä. Pieni kontrasti siihen, millainen mielikuva olli vuodelta 2001 kyseisestä kaupungista. Okei lomakausi on ohi jne, mutta silti.
No maukkaat alkupalat, pihvit ja jälkiruoat ja riittävästi palauttavaa juomaa, ei muuttanut menoa sen hurjemmaksi, joten ajoissa päästiin toipumaan hotelliin ja kunnon unille.
Aamulla sitten runsaan aamiaisen jälkeen tavaroiden pakkaus ja matka kohti kotia pääsi alkamaan. Jalat olivat kieltämättä kuin kaksi ratapölkkyä, eikä niistä yöllisistä verryttävistä juoksuspurteistakaan tuntunut olleen apua.
Silti kotimatkasta selvittiin kunnialla ja koko reissusta ilman yhtäkään jalkakramppia. Pitkä matkustus päivä päättyi viimein omaan sänkyyn ja rakkaiden pikkupönttöjen yöllisiin tiukkoihin haleihin. <3

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti