Perjantaina osallistuttiin Emilian kanssa Elimäellä Pentin hölkkään. Emppu vielä pikkuisen puolikuntoisena ja itsekin hieman nuhaisena, mutta viivalla.
Lopputulos oli kuitenkin jopa kohtuullinen kun faktat lyödään pöytään. Kilpailumatka 5 km, lopputulos 15:15. Piikkipaikalla ja vetojuhtana paukusta lähtien ja vielä keulassa 700 m ennen maalia. Oman sarjan (M35) voitto ja koko tapahtuman kakkonen, 10 sekuntia edellä ainoastaan yleisen sarjan voittaja, kahden viikon takainen Suomen Mestari kahdelta juoksumatkalta. Taakse jäi muun muassa Elimäen paikallinen suuruus Janne Sakkara... Ja sitten mä heräsin.... :D
No tokihan nuo kaikki faktat pitivät täysin paikkansa, ainakin kun joltain kantilta katsotaan.
Korjaillaan hieman faktoja. Perinteisesti aina juostaan sama reitti Moision kartanon maisemissa. Ennakkoilmoituksessa matkan piti olla 5 km. Viime vuoden tuloksissa luki 4,6 km ja paikan päällä seinällä 4,4 km. Ja lopulta oma GPS näytti matkaksi 4,21 km (voittajalla 4,25 km).
Yleisen sarjan voiton korjasi siis Heikkilän Niksu, joka voitto kaksi viikkoa sitten SM kultaa sekä 800 että 2000 metrillä. Sarjana pojat 14-v. Toki tulokset todella huimat 800 m 2:06 ja 2000 m 6:12.
Nyt Niksu pysytteli imussa tarkkailuasemissa koko matkan ja iski lopussa. Ei mitään palaa iskeä vastaan. :D
Omassa sarjassa tuli tosiaan voitto Sakkaran Jannesta noin puolellatoista minuutilla. Aika taisi olla jotain 16:42. "Pienenä" kuriositeettinä mainittakoon, että tirehtööri Saggara paineli matkan nahkasaappaissa, pussihousuissa ja lierihattu päässä... Kova suoritus! :)
Hieman kiireisellä valmistautumisella joutui taas kerran matkaan ja alkulämpö jäi pikkuisen vajaaksi tai oikeastaan palauttelu siitä. Mutta kohtuu tuoreena pääsi viivalle.
Paukusta lähdettiin heti liikkeelle ja eka kilometri paineltiin kevyesti alavoittoisella asfaltilla reippaasti 3:27/km. Sitten vaihdettiin parin kilometrin ajaksi alustaksi hiekkatie ja vauhti pikkuisen tasoittui, mutta pysytteli kuitenkin reippaana, toinen kilometri mentiin 3:36/km. Tämä vauhti alkoi riittämään muille mukana olleille ja eroa alkoi syntymän. Kolmannen kilometrin alussa kiivettiin reitillä vielä muutama metri ylöspäin, kunnes käännettiin takaisin päin ja tuuli otti jonkin verran vastaan. Toki jalkakin lakoi jo hieman painaa, mutta kolmas km oheisista seikoista johtuen 3:44/km. Neljäs kilsa sitten
Koko matkalle keskitahdiksi tulee 3:38/km, joten omilla mittareilla ollaan kurppamaisessa vauhdissa. Liekö koskaan oltu tällaisessa kunnossa?
Kun laskeskelee tuon ensimmäisen kolmen kilsan ajan ja lisää neljänneltä kilometriltä tasaisen vauhdin taulukolla tuon 12 minuuttia täyteen, rullailee mittari 3313 metriä Cooper-tulokseksi, joka myös lähentelee omia ennätyksiä.
 |
| © Vaula-Rikka Heikkilä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti