56/400 Keltsun suoraa kuluttamassa

Torstaipäivän treeni tehtiin taas työpäivän lomassa.

Ohjelmaan Velho Vanikka oli laatinut alle kolmen kilsan verkan sitten reippaan (4:10/km) tasavauhtisen 8 kilsaisen ja nupiksi vielä 3 km verkkaa.

Verkkahan antoi jo pieniä viitteitä tuntemuksista. Heti alkoi nuo pohkeet kertoilemaan tarinoita tiistain hieronnasta, mutta tietty treeni tehdään kun se ohjelmassa lukee, eikös niin? Verkan jälkeen kevyet venyt ja hetken annettin hengityksen tasaantua.

Siitä sitten syöksyttiin matkaan. Ja ihan kevyesti lähdettiin ruopimaan kohti Keltakangasta lievään myötäiseen tuuleen. Ja alku menikin oikein mukavasti hieman alle 4:00/km vauhtia. Ja kun sopiva tahti oli löytynyt yritettiin hakea siihen rentoutta, mutta loppua kohti meno meni vaan hieman väkinäisemmäksi. Etenkin paluumatka takaisin taas lievään vastaiseen tuntui rankalta ja tietty alkoihan matkakin jo painaa jaloissa.
Kaikesta huolimatta vauhti pysyi jotakuinkin samana ja kun viimeiselle 100 metrille yritettiin hakea lisävauhtia, niin siitäkin saatiin muutama sekunti puristettua pois. Kokonaisaika siis 32:02, joten itselle varsin mallikasta vauhtia kesän tuloksiin verrattuna. karkeasti kun miettii vielä päivän treeniä, niin tulihan siinä käytännössä juostua 2,66 Cooperin testiä palttiarallaa 3000 metrin tulosvauhtia. Ei siis ihan metsässä.

Lopuksi sitten köpöttelyt kotiin samaa reittiä takaisin.

Jalat tosiaan tuntuivat kovin aroilta, joten täytyy tarkkaan katsella loppu viikon harjoitusohjelmaa. Toivottavasti nuo jalat tuosta alkavat toipumaan.

Illalla sitten lasten hiihtokoulun aikana otettiin sitten ihan kevyt 4 kilsan kävelyverkka, joka ei kuitenkaan tuntunut juurikaan helpottavan oloa.

55/400 Väsynyttä vauhtileikittelyä

Eri levottoman ja vähäunisen yön jälkeen päivän epistolassa oli kiireistä naputtelua koneella, visiitti Pyttiksellä ja siihen väliin pikaisesti vauhtileikittelyä.

Vauhtileikittelyssä huomasi kyllä miten jalat olivat ottaneet vastaan edellispäivän murjonnat. Kovin aroiltapa nuo vaikuttivat. Silti tuntuivat hieman auenneen kun helpostikin kulki alle 5:00/km koko ajan.

Ohjelmassa oli 12 km ja välissä 10 x 100 m vedot. Vauhti noilla raujhallisilla kilometreillä pyöri käytönnössä noin 4;50 - 4:55/km vauhdissa ja sitten tuolla reippaalla rennolla satasen vedolla kaikki kilometrit pyörähtivät käytännössä noin 4:40 vauhtiin, jalkojen arkuudesta huolimatta.

Oma lisämausteensa päivän treeniin antoi tumma seuralainen Nadia, joka näytti myös nauttivan hieman vaihtelevammasta treenistä.

Illalla sitten oli vielä väsyneitten jalkojen heiluttelun Viialan kaukalossa ja täytyy kyllä sanoa, että jalat olivat miehen tavoin aivan jumissa. Pelaaminen ei sujunut millään tasolla, joten kaikille parempaa olisi varmasti ollut, jos ei olisi paikalle mennyt. Noh, pikkuverkkana se meni kuitenkin nyt sitten.
Illan treeneistä kolme Hirvenpersettä kauden avanneelle Kustille! :)

Huomenna sitten pistetään hieman enemmän vauhtia tennariin. Toivottavasti jalat on jo paremman oloiset.

54/400 Kiireinen lepopäivä

Kiireisen työpäivän ja harjoitusohjelmaan merkityn lepopäivän lomassa ehti hieman taas keskittyä omaan kroppaan, kaikesta huolimatta.

Ensin kiireessä rynnättiin kohti Kouvolan Kuusankoskea ja noudettiin sieltä Valenciaan uudet kulkuvälineetm eli Adidaksen Adizero Adios 2:t, sillä sen verran hyvin kesällä hommatut kengät oavt palvelleet. Ja toki tilauksena tulleet kengät tulivat myös KT-Sportin hyvän palvelun seurauksena hyvinkin nopeasti. Muutama reipas lenkki ja pariksi viikoksi hyllylle odottamaan reissua.

Sieltä sitten kiireen vilkkaa huoltamaan omaa kroppaa murjojan, ei murjottajan pöydälle, kun Säkki otti ja runnoi "hieman" jalkoja auki. Kylläpä teki hieronta hyvää puolen vuoden tauon jälkeen. No nyt on hyvä hetki laittaa paikkoja ojennukseen ennen kunnon rypistystä.
Ja eipä sillä, että kyllä paikat, etunenässä pohkeet, olivatkin taas päässeet jumin puolelle. Ja jottei yhtä miestä rasiteta kerralla liikaa, otetaan viikonloppuna toisen miehen käsittely uudestaan.

Kun pöydältä pääsi kömpimään ylös oli syytä kääntää Touranin nokka kohti Kotkaa, jossa ilta tuli vietettyä naissalibandyn merkeissä.
Ensin alle rauhallista lämmittelyä kolmen kilometrin verran raikkaassa ulkoilmassa ja sen jälkeen sitten parin tunnin verran pillin varressa Crackers - SB Vantaa pelissä. Ja lämminhän tuli taas siinäkin.

Näillä eväillä päästään taas lepopäivän jälkeen kohti huomista vauhtileikittelyä. ;)

Alla Adizero Adios 2, toimii ainakin meikäläisen jalassa vallan mainiosti.

51/400 Testijuoksu

Lauantain ohjelmassa oli 20 km:n testijuoksu Koutsi A. Vanikan kanssa.

Pyydysmäestä startattiin ja tavoitteena oli kipitellä nousevalla vauhdilla koko 20 km. Vauhtia oli tarkoitus kasvattaa neljän kilometrin välein: 5:00, 4:50, 4:40, 4:30 ja 4:20.

Alku lähdettiin liikkelle jopa hieman turhan rauhallisesti, mutta ensimmäinen kilometri taitettiinkin ihan rauhassa lämmitellen. Siitä sitten päästiin normaalivauhtiin.

Alkumatkasta jalat tuntuivat hyvinkin raskailta, eikä juoksu oikein ottanut sujuakseen, mutta matkaa taitettin silti ihan suunnitelman mukaisesti.

Ensimmäiseen 4 km:n oli siis suunniteltu käytettäväksi 20:00 minuuttia ja juuri tuosta ensimmääisestä kilometristä johtuen siihen 25 sekuntia suunniteltua kauemmin.

Seuraaviin neljään kilsaan oli budjetoitu 19:20, joka alitettiin muutamalla sekunnilla, vaika juuri tässä kohtaa juoksu tuntuikin kaikista kankeimmalta.

Seuraavan vauhdinnoston alussa sitten vatsa alkoi tuntua epämiellyttävältä, mutta onneksi A. Vanikka oli tämänkin huomioinut ja kun reitti vei Veturin ohitse tarjosi Kino123 helpotuksen sitä kaipaavalle. Kiitos ja anteeksi. ;)
Puolen minuutin huilin jälkeen matka jatkui varisn hyvään vauhtiin ja kun vatsakaan ei enää reistaillut, tuntui juoksukin huomattavasti mukavammalta.
Tähän väliin oli Vanikka budjetoinut 18:40 ja nyt se alitettiin reilulla 20 sekunnilla.

Vauhdin pikkuhiljaa noustessa ja matkan taipuessa takaisin päin jalat olivat alkaneet toimia mukavasti. Ahlmannin tiellä käännyttäessä ja matkan kulkiessa Kouvolan Puolimaratonin reittiä oli jo hieman tekemistä, että malttoi pysyä suunnitelussa vauhdissa. Budjetti oli 18:00 ja kaikkien kilometrien alittuessa muutamalla sekunnilla tarjosi se mukavan vauhdin sitten viimeiselle neloselle.

Viimeisten neljän km:n tavoite oli pitää sitten reipasta maratonvauhtia, eli 4:20/km. Kun poliisilaitokselta käännettiin kohti uimahallia, joutui vielä loivaan ylämäkeen hieman himmailemaan ja ensimmäinen km kulki 4:16.
Hienoista taiteilua tien ylityksissä ja Tehintielle käännyttyä tarjoili kello seuraavan kilsan vauhdiksi jo 4:09. Ei pöllömpää.

Ja kun tiedossa oli, että enää kaksi kilomeetriä on jäljellä ei kauheasti tarvinnut säästellä. Kun Tehontien suora aukesi ja tarjosi vielä mukavasti loivaa taivalta nousi seuraava kilsa jo tasan 4:00/km.

Tästä nyt kuvitelmissa ei ollut tosiaankaan enää vauhdin nostaminen, mutta niin vain ruhosti irtosi vielä pientä kirin tynkää ja viimeinen kilometri taivallettiin 3:46/km.
4:20/km olisi antanut viimeiselle neloselle ajaksi 17:20, mutta nyt se rypistettiin 16:12!
Varsin reipasta vauhtia Wannabe-Kurpalle.

Nupiksi vielä muutaman kilometrin loppuverkka, ja kyllä illalla oli sauna, eväineen ja  punaviineineen ihan ansaittuja. :)

Päivän juoksu antoi itsellekin jonkin sortin lisäluottamusta omaan tekemiseen. Hyvällä tiellä ollaan jo nyt ja kun jalatkin tuntuvat varsin tukkoisilta voi sieltäkin saada vielä lihashuollolla hieman enemmänkin irti. Harjoitus alkaa varmasti puremaan ja kun ohjelma tarjoaa sopivasti erilaisia ärsykkeitä löytyy sieltä varmasti vielä uusiakin vaihteita.

Jäämme mielenkiinnolla odottamaan seuraavia kolmea viikkoa, joka huipentuu sitten Valenciaan. Njam.

http://maratondivinapastoravalencia.com

50/400 Viikon toinen pyhitetty lepopäivä

Lepopäivä. Taas. Tästä huilaamisestahan meinaa tulla jo ihan tapa.

No juu, pienen harjoitusohjelman muutoksen takia lepopäivä tuli ihan hyvää väliin sillä lauantaina ohjelmassa on testijuoksu Valenciaa silmällä pitäen itse johtaja A. Vanikan kanssa.

49/400 Soijaa pukkaa

Torjantai tarjosikin haasteita taas koko rahalla.

Ensin aamulla työt pakottivat pyörähtämään Empun ja Eemilin kanssa Pyttiksellä Pyroll Areenalla. Onneksi Muumi-leikkipuisto toi valoa arkeen.

Siitä sitten suunnattiinkin suoraan Kouvolaan auttamaan Mummoa mönkkärin haussa, jonka meikäläinen joutui ajamaan Mummolle. Rankkaa ja tylsää puuhaa... ;)

Sitten oli vuorossa iltapäivän epistola päivän kevyen 10 km:n lenkin parissa. Jälleen kiireen keskellä syöminen oli jäänyt ja alkulenkistä sen havaitsi kyllä varsin selvästi, kone ei meinannut lähteä ollenkaan käyntiin.
No, parin kilometrin jälkeen olo normalisoitui ja matka taittui ehkä hieman reippaasti tavoitteeseen nähden, sillä lopulta keskivauhti lenkillä oli 4:51/km, eli ihan kohtuu vauhtia.

Siitä sitten nopea ruokailu ja muksut kotiin Inksaan ja pikainen kamojen pakkaus, sillä suunnaksi oli otettava taas Vilmanstrand ja siellä ohjelmassa jälleen A-poikain koitos, jota kaitsemaan mentiin Kylmiksen kanssa. Peli oli kohtuu reipasvauhtinen ja täytyy kyllä sanoa, että en muista milloin allekirjoittanut olisi hikoillut niin paljon tuomarina, eikä syynä ollut tosiaankaan yleisön tai pelaajien katseet... Taitaa vaan olla vaihdevuodet menossa.... :P

Matsin jälkeen sitten lähdettiin Pynskin kanssa naatiskelemaan keskustaan kupposet kuumaa, ja lopulta sitten taivuttiin jopa iltapalailemaan wingsien parissa, ei ollenkaan pöllömpi ratkaisu. :)
Ja olipa mukava vaihtaa rauhassa istuskellen Liiga-Lassen kanssa kuulumisia. Kotiutuessa sitten perjantai olikin jo aika pitkällä... :)

48/400 Rajua rutistusta

Lepopäivän jälkeen olikin sitten ohjelmassa paluu arkeen, sillä A. Vanikka komensi miehet riviin ja kiskomaan 4 x 2 km ja siihen alle ja päälle 3 km:n verkat.

Syksyiseen säähän sain naisseuraakin, kun tällä kertaa Emppu lähti mukaan pyöräillen. Alkuperäisenä tavoitteena oli suunnata urheilukentälle, mutta sade oli pehmentänyt sen aikalailla, joten asfaltti ja Ketsun suora kutsui jälleen.

Harjoitus vedettiin kyllä suunnitelman mukaisesti, mutta kaikki kiire alla ja erittäin huono, miltei olematon, syöminen vei kyllä mehut miehestä. Ja kun viimeinen kakkonen vedettiin vastatuuleen, yhden puhelun häiritsemänä ja vieläpä noin puoli minuuttia aiottua kovempana, oli kyllä takki tyhjä kotiin päästessä.

Pienen evästyksen jälkeen jaksoi kuitenkin lähteä nauttimaan Viialaan poikaseurasta JiPSiläiseen malliin. :)

47/400 Lepiä

Lepopäivä. Ja kerrankin sen osasi ottaa juuri sellaisena. No, toki sinne nyt sai perusduunit mahtumaan, mutta sen lisäksi ei tullut kyllä liikuttua yhtään ylimääräistä.
Näistäkin päivistä osaa nyt kummasti nauttia. :)

46/400 Repovettä ja kevyttä naatiskelua.

Empun syyslomaa päätettiin hieman viettää painelemalla koko perheen voimin retkelle repovedelle. Siellä nautiskeltiin keskipäivä kauniista syyssäästä ja eväistä porukalla. Ketunlenkki oli hieno ja riittävä tuo reilut 6 km meidän pikkuväelle.

Illan suussa sitten ohjelmassa oli tuo päivän kevyt 8 km ja nupiksi 500 lihaskuntoa. Lenkki sujui taas perinteiseen malliin 5:00/km ja nupiksi perhejumpat, onneksi muksuista saa aina hilpeää seuraa tuohon puuhaan. :)

45/400 Paatelia ja sählyä

Lepopäivä treeneistä ei tarkoita liikuntavapaata päivää. :)

Heti aamusta aikaisin nokka kohti Pyttistä ja Padel-kurssia vetämään. Siinä pari reipasta tuntia ja sen jälkeen siivoamaan palikoita ja purua pariksi tunniksi.
Pikainen tankkaus Kultaisilla kaarilla ja nopeasti kodin kautta hakemaan kamat ja suunnaksi Lappeenranta ja A-poikien SM-matsi Mävin kanssa.
Parin kilometrin verryttely olikin tarpeen sillä kentällä peli oli, liekö myöhäisestä ajankohdasta johtuen, kovin flegmaattisen oloista. Lämmin tuli kyllä kentälläkin, mutta ei ehkä ihan normaaliin tapaan.

Paluu matkalla Pitkällä-Shellillä kummasteltiin Kumisten ukkojen kanssa Kurppa-tavoitteita ja todettiin yhdessä lopulta, että helppoahan se on, ei tartte painella kuin 15 sek/km. (Kovempaa kuin tämän hetken ennätys ;))

Ja taas painui pitkä päivä iltaan.

44/400 Haahuilua Halikossa

Lauantai vietettiin Halikossa. Hieman väsymystä oli myös ilmassa, sillä Inksan bysäkiltä, kun kiipesi bussiin, ei silmiä tarvinnut ennen Lohjaa avatakaan. :) Ja siitä vielä mukavat tunnin tirsat tauon jälkeen.

Kylmään päivään onneksi oli varauduttu, sillä päivän mittaan saatiin myös rakeita ja lunta hieman taivaalta, mutta itse metsässä ei onneksi kylmä tullut.

Tällä kertaa matkassa oltiin kolmella joukkueella ja itse juoksin niistä II:ssa.
Itselle oli taas Mannan tavoin siunaantunut kooma osuuden välipätkä, joten hieman tarkkailuasemissa pääsi liikkeelle. Tavoite kuitenkin keskittyä ihan omaan tekemiseen. Matka taittuikin oikein mukavasti ja kun vielä muutaman rastivälin ajan sai vauhditusta Lehdon Jonnelta, joka hieman ennen horisonttiin katoamistaan valitteli pohkeiden kramppailua, ei näyttänyt paljoa hidastavan menoa. Tai jos hidasti, niin mitä se sitten on normaalisti kun nytkin ruovittiin menemään noin 5:00-6:00/km vauhtia. :)
Loppumatkasta sain Johtaja Lavosen kiinni tai itseasiassa ohituksen jälkeen Tommi otti minut kiinni ja loppumatka taitettiin sitten matkaa rauhassa porukalla odotellen OJ:tä, jota ei kuitenkaan tällä kertaa saatu porukkaan mukaan. OJ tuli vaihtoon pari minuuttia perässä.

Kokonaisuudessa KS:ltä viesti meni hienosti, sillä I-joukkue sijoittui sijalle 25, meidän II-joukkue oli 32. ja kolmosjoukkue 86. noiden 117 tiimin joukossa.

Pitkä päivä saatiin lopulta iltaan, kun kotiuduttiin 16 tunnin taistelun jälkeen.

43/400 Matalalentoa

Perjantain saunalenkki oli kevyt 6 km vetoineen. Siispä hyvä valmistelu lauantain Halikkoviestiä silmäillen.

Mukavasti nautiskellen meni tuo 6 km ja sitten vetämään vetoja pimeälle urheilukentälle, jonne kaksi taskulamppua toi varsin riittävästi valoa, toisen ollessa maaliviivalla ja toinen näytti takaapäin valoa koko matkan. Hieman vaihtelua arkeen. Mutta mukavakta tuntuivat taas vedot paikkoja aukoen. :)

42/400 Kevyttä nuijailua

Päivän epistola oli taas kovin tuttu. Padelia oli tarjolla urakalla ja illalla nuijakeikka, joten aamulenkki lähdettiin sipaisemaan jo ennen kahdeksaa.

Ohjelmassa oli kevyyt 10 km ja kerrankin sitä maltettiin noudattaa Nadian kanssa, kun ensin saatettiin Emppu kouluun ja siitä sitten jatkettiin matkaa vauhtien liikkuessa 5:00/km molemmin puolin.

Mukava aamulenkki syksyisessä säässä.

Padeleiden jälkeen sitten kipitettiin taas kohti Karhuvuorta nautiskelemaan salibandyviihteestä. Hieman hopulla paikalle ja alkulämpönä tyytyminen Mävin kanssa tällä kertaa vajaan 1,5 km:n lämpöilyyn, sillä naapurissa oli taas hieman flunssaista fiilistä. Lenkki riitti nostamaan lämmöt koko porukalle ja peli menikin ihan mukavasti.

41/400 Vauhtia siihen ruhoon

Keskiviikkona ohjelmassa oli 8 km:n tasavauhtinen reipas rutistus ja pikkuisena lisämausteena 5 x 100m vedot.

Kilsan verryttelyn jälkeen pistettiin sitten tossu laulamaan. Kelstun suoraa pinnistellessä edes takaisin näytti kellosta nuo kilometrit pysyttelevän jotakuinkin 4:20/km tuntumassa koko 8 km:n ajan, eli hieman alle Vanikan laatimien aikojen. Ehkä hieman liikaakin palautteesta päätellen. ;)

Parin kilsan verkkailujen jälkeen sitten nuo 100 meetrin vedot. Eka tuntui hieman nihkeältä, mutta kun paikat aukesivat loput sitten menivätkin jo mukavasti.
Muutenkin nämä satasen vedot ovat todella mukavasti avanneet paikkoja. Rennot vedot ovat puuttuneet täysin omasta ohjelmistosta ja muuallakin verryttelyissä ne ovat olleet aina jotakuinkin 30 metrin luokkaa. Nyt on päässyt rullaamaan mukavasti ja saanut juoksulihakset oikeasti toimimaaan.

Viikonlopun jäljiltä jaloissa ja kropassa alkoi tuntumaan flunssan oireita, joten harvinasita kyllä illan Cagen karkelot jätin väliin. Pakko antaa hieman huilia kropalle.

40/400 Kymmenesosa jo takana

Tiistaina vietettiin lepopäivää. Illalla toki ohjelmassa oli tuomarointia ja siihen alle reilun 3 kilsan hölkkä. Mutta muuten roppaa ei rässätty sen enempää.

Samalla rutistettiin kasaan ensimmäinen 10% koko projektista. Toki A. Vanikan oppeja on noudatettu vasta reilut kaksi viikkoa, mutta eron omassa tekemisessä huomaa heti. Kun paperille on kirjoitettu lenkki, niin silloinhan lenkille mennään. Ja mittariin on kummasti metrejäkin kertymään. Nyt molemmilla viikoilla palttiarallaa 80 km kumpaisellakin.

Saa nähdä miten kroppa jaksaa vastaan ottaa kokonaisrasitusta. No kuten koutsin kanssa on puhuttu, niin rauhassa katsellaan miten homma etenee ja tarkennetaan ohjelmaa tarpeen mukaan. Kuitenkin melkein vuosi on vielä projektia jäljellä, joten minnekään ei ole kiire. Toisaalta joka päivä tehdään töitä sen eteen, että vauhti paranee, se kehitys ei kuitenkaan ihan hetkessä sitten loikkaa, joten pikkuhiljaa eteenpäin....

39/400 Paluu arkeen

Niin palattiin maanantaina arkeen.

aamulla pikainen kurkistus ohjelmaan ja tossun narut kiinni. Edessä 15 km kevyttä köpöttelyä viehättävässä tummassa naisseurassa. Viikonlopun univaje tuntui hieman jäsenissä, mutta muutenhan kroppa oli kyllä saanut ihan mukavasti huilata. Niinpä tuo 15 km sujui kokolailla tasan 5:00/km vauhtia. Puolet matkasta tuli taas taitettua pururataa pitkin.

Päivällä toimittiin taas padelissa syöttöseinänä, kun Hutikan koulun väki oli visiitillä hallilla.

Ja illalla maanantain perinteiseen tapaan visiitti Viialan koululle jossa perinteiset poskivalssit sählyn parissa.

53/400 Uusi viikko ja uudet kujeet

Maanantaina kontattiin sitten vielä viikonlopusta palautteleva lenkki.

Kun kerran sunnuntaina löytyi mukava metsätie, niin hieman pidempänä versiona sille sitten startti kotoa. Suhteellisen kevyesti matka taittui, mutta kuitenkin huomaamatta osa kilometreistä meni myös reippahahkosti. 11,5 km taittui taas perinteiseen 5:04/km vauhtiin.

Illalla ensi tsekkaus Pyttiksellä, ettei kukaan vahingossakaan halua juosta Cooperia ja sen jälkeen siirtyminen Viialaan poikarakkauden pariin. Siellä puolentoista tunnin hikoilut ja päivä olikin taas taputeltu.

Näillä eväillä lepopäivään ja tuomarihommiin taas huomenissa. :)

52/400 Palauttelua

Sunnuntai startattiin padelkurssi part 2:lla.
Ja iltapäivällä nautiskeltiin sitten perhelenkistä. Suski ja Nadia menivät valjakkona ja Emppu pyöräili, kun käytiin hölkkäilemässä kevyesti 6 km:n metsäautotielenkki.

Nupiksi hyvä ruoka ja kotona nautiskelua. Kelpaa. :)

38/400 Äiti on väsynyt. Ja iskä myös.

Sunnuntaiaamu aloitettiin 6:30 siirtymällä nautiskelemaan lauantai-iltana tietokilpailusta voitetusta aamupalasta. Ja heti aamupalan jälkeen nopsasti sitten bussiin ja Turusta kohti kotia.

Kotona sitten nautiskeltiin hyvästä ruuasta ja viikonlopun rasitukset näkyivät heti kun hetkeksi oikaisi sohvalle: silmät sai väkisin auki pari tuntia myöhemmin. Kiitos vaan vaimolle, kun sillä aikaa oli myös matkalaukut tyhjentyneet likaisista vehkeistä ja peseytyneetkin.

Pienen pihapuuhastelun jälkeen sitten päivän palauttava 10 km:n lenkki, jolla viimeisteltiin sitten viikon harjoitukset. Tekipäs hyvää, vaikka vasen nilkka hieman osoittikin rasituksen merkkejä.
Siihen nupiksi vielä sauna. Nam.

Viikon saldoksi kertyi 80,5 km ja kahdet sählytreenit ja noin 800 lihaskuntoliikettä. Onhan siinä hieman enemmän kuin normaalisti tällä ruholla harrastetaan. Toivottavasti se jossain vaiheessa alkaa näkyä suoritustasossakin. Näillä kohti seuraavaa viikkoa.

37/400 Naatiskelua syksyisessä metsässä

Grace rantautui Tukholmaan puoli seitsemän maissa ja joukkueemme kiipesi bussin kyytiin ja suuntasi viileähkölle kisapaikalle 25-Mannaan, eli 25 osuuksiseen seuraviestiin, jossa mukana on nuoria ja hieman kokeneempia pihkaniskoja.

Kauniissa syksyisessä säässä myös Team Kiintola sai koko orkesterin perille kisakeskuksen, vaikkakin kovin levottomissa ja väsyneissä tunnelmissa.

Viesti kulki KS:n osalta mukavasti ja osuudet pysyivät suorastaan loistavasti kasassa. Itselleni oli langennut heittopussin paikka 7 osuudella. Eli osuudella, jolla joukko kasataan maalissa yhteen ja ainoastaan yksi lähtee jatkamaan matkaa.

Itse läksin siis neljästä viestinviejästä ensimmäisenä matkaan.

Läksin taittamaan matkaa rennosti ja rauhassa, luottaen siihen että Kassi, OJ ja Pelle ajaisivat mahdollisesti jossain vaiheessa kiinni. Vauhti ei siis päätä huimannut, mutta kaikesta huolimatta ylesiörastilla puolivälin paikkeilla kuulin olevani edelleen meistä ensimmäisenä ja koko porukan lähteneen 4 minuutin sisään liikkeelle.

Jatkoin siis edelleen rauhallista tahtia, odotellen taustajoukkoja.

Seuraavat kaksi rastia vaativat menenistä pahamaineiselle metsäpaloaluelle, mutta nuo molemmat rastit löytyi varsin helposti lopulta, vaikka pientä jännitystä olikin ilmassa.

Näiden rastien jälkeen sitten kuului takaviistosta Kassin kutsuhuuto ja ensimmäinen takaa-ajaja oli saanut kiinni. Molemmat menossa samalle rastille, joten itse sai huokaista helpotuksesta ja nauttia kyydistä, näin oli luulo. Hetken päästä havaittiinkin pientä epäselvyyttä maisemassa ja alkoi pienoinen pyörintä. Matkalla paikan varmistukseen ilmaantui OJ ja Pelle vielä kelkkaan mukaan, joten koko tiimi oli kasassa. Ja kaikki matkalla samalle rastille. Ja kaikista positiivisinta oli se että viimeksi joukkoon liittyneet tiesivät missä ollaan. :)

Rastilla todettiin, että itselläni on sama loppu kuin Pellellä ja OJ ja Kassi pääsevät myös matkaamaan yhdessä.

Nuo kaksi omaa välirastia löytyi mukavasti, vaikka hieman taas kurvailtiin metsäpaloalueen reunoilla. Ja kun toiseksi viimeinen rasti saatiin näköpiiriin alkoi vasemmalta kuulumaan tuttu huohotus ja kutsuhuuto. Tiimi oli kasassa.

Pelle piti vielä huolen, että kaikki leimasivat ja siiten kohti maalia.

KS:n värit tuotiin yleisön eteen näyttävästi neljän avorivissä ja huhu kertoo näyn olleen näyttävä, kun koko tiimimme valtasi viimeisessä leimauksessa kaikki neljä rinnakkaista leimasinta.

Ja näin lähetettiin Marja viemään viestiä kolmelle viimeiselle osuudelle.

Loppu sujui myös hyvin ja KS pääsi epävirallisten laskelmien mukaan sijalle 55. eli parannusta viimevuotiseen tuli 20 sijaa, eli mallikas suoritus. Ja kun maalisuoralla edellä kiiruhti Vehkalahden Veikot rinnassaan nro 4, antaa myös se osviittaa siitä, että hyvin meni. Paitsi ehkä Marjalla. ;)

Itselle reissu oli lähtötilanteesta johtuen suhteellisen kevyt. Ainoastaan lopussa sitten otettiin hieman irti. Toki pitää muistaa, että itsellä suunnistus ainakin on sujuvampaa kohtuullisessa vauhdissa. Keskitahti oli kuitenkin nyt juostuilla metreillä 5:56/km. 5,3 km:n matkaan suhteutettuna 7:16/km, ei siis tosiaankaan tykistystä, mutta rennosti köpöttelyä.

Päivän rankin oli vielä edessä, kun ankkurimme Mirka hajotti jalkansa loppumatkalla ja linja-autolle oli noin 2,5 km:n matka. Eihän tällainen Gentlemani pystynyt antamaan naisen linkata kipeällä jalalla kinkata pitkää matkaa vaan tarjottiin sitten kyyti hartioilla ja reppuselässä noin 2 km:n matkan.

Voin muuten kertoa että tuli hiki. :D

Käsiin homma tuntui käyneen eniten, sillä vieraillessamme ravintola kultaiseissa kaarissa kädet tärisivät vieläkin... :)

Näin tällä kertaa Ruotsissa. Viikon päästä sitten sitten isketään vastaavantyyppisen viestin Suomi-versiossa, kun lauantaina juostaan Halikkoviesti, jossa luvassa on 18 osuutta.

36/400 Levossa kunto kehittyy

Perjantaina vietettiin synttäripäivää ja huilattiin oikein luvan kanssa. Toki ohjelmassa oli siirtyminen bussiin ja Turkkuseen, josta liikuttiin sitten yömyöhällä kohti Tukholmaa uuden uutukaisella Viking Gracella. Kai se oli hienokin, ainakin kallis... :P

Vaimo varasi synttärilahjaksi lennot Roomaan keväälle, joten ei muuta kuin ilmoittautumaan viimein sinnekin maratoonille. Sekin takaportti on siis suljettu. :)

35/400 Valoa kansalle

Illan epistolassa oli 13 km kevyt lenkki. Ja harvinaista kyllä sellainen saatiin kuin saatiinkin aikaiseksi.

Perinteiseen malliin ruuvailtiin Keltsun lenkki. Maakaasulinjaa mennessä ja palaten sitten Keltsun suoraa takaisin.

Puru alkaa olla jo aikalailla pehmeä ja kun Wannabe-Kurppa pääsi liikkeelle vasta illan jo hämärryttyä, aiheutti pientä päänvaivaa 2,5 km:n matka, jolta valot oli pururadan varrelta sammuksissa.

Onneksi en ottanut valoa päähän, vaikka jo sitä varten palasinkin sisälle lähtökuopissa. sillä lailla saatiin hieman jännitystä matkalle, ainakaan vedonlyöntikertoimet eivät loukkaantumisen puolesta olisi nousseet kovin korkeiksi. Kaikkien hämmätykseksi ilman loukkaantumista säilyttiin, vaikka pesissyksy tulikin tehty juuri valojen alkaessa uudestaan, kun jalka tökkäsi kiveen. Tuosta olisi ollut jopa Mr Pardyy kateellinen.

Kummasti sitä kuitenkin silmä tottuu hämärään ja samalla kroppa reagoimaan erilaisin alustoihin ja muotoihin. Ei huono harjoitus siis muutenkaan.

Sää oli mitä mainioin, syksyisen lämmin ja kostea. Kyllä kelpasi ruhoa taas ulkoiluttaa.

Keskisyke 13 km:n matkalla oli karvan alle 130 ja keskimäärin matkaa taitettiin 5:15/km. Kerrankin siis maltettiin mennä rauhassa ohjelman mukaisesti.

Kai sitä vanhakin oppii uusia kujeita...?

Maistui muuten kuuma kylpy tuohon nupiksi. Rentoutti jalkoja mukavasti ja tietty pikkuhiljaa jumiin hiipivää selkääkin.... :)

Huomenna onkin lepopäivä ja samalla siirtyminen Ruottin maalle 25 mannaan. Siellä ohjelmassa kevyt rypistys lauantaina. Mukana on 393 joukkuetta, mitalia lähdetään tietenkin hakemaan.

"Lähden tekemään parhaani joukkueen edestä. Katsotaan mihin se riittää..." ;)

http://www.25manna.nu

34/400 Siedätyshoitoa

Keskiiviikko sujuteltiin päivän osalta samalla tavalla, kuin alkuviikkokin, eli päivä padelkentällä ja illalla uros irti.

Piiskuri-Vanikka oli laatinut keskelle viikkoa hieman reippaampaa menoa, tavoitteena pitkä tasavauhtinen köpöttely, viimeinen kilsa hieman kiristäen. Eli ohjelmassa oli verryttelyjen jälkeen 9 km (4:35/km) + 1 km (4:00/km).

Keltakankaan suoralle asti päästiin tuo pari kilsaa verrytellen, jonka jälkeen sitten oli aika laittaa narut kiin ja lähteä menemään. Toki pitää muistaa, että nykyään mä en enää käytä lenkkareissa, kuin pikanauhoja, eihän mun solmut pysy kuitenkaan kiinni... :P

Alkuun lähdettiin liikkeelle ja puolen kilsan jälkeen sitten alettiin katselemaan vauhteja. Pienoista yli vauhtia mentiin, sillä kilsat paukkuivat 4:15 - 4:20 välille alkumatkasta. Neljän kilsan kohdalla havaitsin käännöksen jälkeen ilmestynyt hienoisen sivutuule ja oivalsin mistä reipas alkuvauhti oli johtunut, ihanasta myötäisestä tuulesta. Noh, matka jatkui kääntöpaikalle, ja sieltä toisen puolen sivutuulessa takaisin päin.
Viimeiset 3,5 kilsaa sitten taaperrettiin vastatuuleen. Pikkuisen joutui alkaa puristamaan enemmän, mutta kilometrivauhdit pystyi kuitenkin pitämään samalla tasolla. Ja viimeiselle kilometrille asti päästiiin kunnialla.
Viimeiselle kilsalle pieni rytminvaihdos ja heti maali alkoikin suoran päässä jo häämöttää pientä puristusta joutui pistämään, ja lopulta treeni saatiin vietyä kunnialla läpi. Viimeinen kilometri meni aikaan 3:47. Eli koko kymppi 42:25. Ei ihan surkeasti.

Pikkuisen meni överiksi ohjeiden mukaan, mutta kun jalka tuntuu liikkuvan, niin pistetään hieman miestä tiukemmalla. Kun ei vaan heti liian tiukalle.... :P

Pikkuhiljaa tuota vauhtikestävyyttä on vaan saatava hilattua ylöspäin, mutta uskonpa sen tulevan myös puolivahingossa, kun läskikin on saatu kerran liikkeelle. ;)

Illalla läski laitettiin vielä loppuverkalle tanssiharjoituksiin Viialan Cage Gardenissa. Onneksi oli 19 muutakin humppaajaa... :)

Näistä tunnelmista alka sitten laskeutuminen kevyen päivän jälkeen kohti 25-mannaa eli 25-osuuksista suunnistusviestiä, joka juostaan Tukholman lähistöllä viikonloppuna.

33/400 Kevyttä kauraa

Tiistaina karvapallo ja padelmaila tulivat taas tutuksi kun koululaiset saivat tehopaketteja padelin saloista. Itse tietty toimi lähinnä pallojen kerääjänä/syöttökoneena, mutta ottaahan sekin voimille.

Illalla sitten oli vuorossa päivän treeni, 8 km kevyttä ja 5 x 100 m vetoja.

Kyllä tuo vaan maistui mukavalle. Kokonaismatkaa kertyi hieman reilut 10 km.

Vedot on kyllä olleet mukavia, kun jaksaa tuon matkan kuitenkin ottaa itsestä irti... :)
Kyllähän tuo kroppa heräilee ihan eri tavalla, kun joutuu hieman eri lihakset vielä hommiin.

Illalla pölyt huudeltiin pois harteilta sekä kurkusta Kurppien voimin naapurin pihasaunassa. Samalla todettiin vanha tosiasia: Koolla ei ole väliä, kunhan valitaan suurempi.
Kyllä Kurppa on aina Kurppa. Vaikka olisikin Suurkurppa. :)

Huomenna sitten joutuu hieman rutistamaan reippaammin. IIkks... ;)

32/400 Aamujäykkyyttä?

Aamu valkeni ja silmät aukeni pelon sekaisin tuntein, tunnustellen jalan olotilaa. Onko jäykkä? Pahasti turvoksissa? Saako siihen ympärille mitään...?

Mutta niin sitä hämmästytti ja kummastutti pientä kulkijaa. Jalka tuntui täysin normaalilta, ikävimmät tuntemukset jalan sisäsyrjällä!?! Eikä nekään edes normipahoja... 

Ei siis tämäkään sitten helpotusta tuonut ohjelmaan... Siispä päivän ohjelmassa kevyt 18 km.

Itse lenkki meni mahtavassa syyssäässä ja juuri niinkuin Piiskuri-Vanikka sen oli ohjelmaan kirjannutkin, kevyesti. Toki osansa varmaan oli jälleen mukana kirmailleella tummalla kaunottarella, Nadialla, joka aina mieluusti mukaan lähtee hölkkäilemään ja pitämään seuraa. Tuo 18 km:n lenkki vei aikaa sen 1:31, keskisykkeen ollessa karvan alle 140. Ihan ok.

Illalla onneksi oli JiPSin väellä pistekarkelot vielä käynnissä, niin ei treeneihin kyenneet. Itse en niitä olisi malttanut väliin jättää, mutta onneksi ei saatu porukkaa riittävästi jalkeille. Piiskuri kehotti jo etukäteen jättämään väliin. :)

Huomenna isketään taas. Onneksi on kevyt päivä edessä. Nelisen tuntia padelkentällä oppilaiden kanssa ja illalla sitten tunnin verran hölkkäilyä. Taitaa olla kevyt viikko menossa. ;)

31/400 Nilkkarulla miehen tiellä pitää

Sunnuntai vietettiin Peppupallon merkeissä Orimattilassa. Edessä oli kauden avauspelit ja JiPSistä matkassa rajusti 10+1 miestä, joten kylmää kyytiä oli luvassa.

Tavarat autoon ja Touranin perä maata viistäen kohti Nikke-Areenaa. Alkulämpö otettiin potkupalloa pelaten, ilmeisesti syväjäässä olevan pallon kanssa, ja tottakai vanhukset ottelun veivät nimiinsä. Siitä sitten pikkuhölkkä päälle ja kaikki alkoi olemaan valmista päivän koitoksiin.... Mutta mutta, viimeiset metrit pyörätiellä ja katse kaukana edessä, eihän siinä huomannut asfaltissa olevaa railoa. Nilkka kolmella kierteellä taittaen ja kunnolla rusahtaen. Mies putsoi kuin märkä rätti nurmikolle voivottelemaan. Onneksi apu ja kylmä oli lähellä joten kylmä, koho ja kompressio saatiin nopeasti jalalle. Muutaman minuutin kyynelehtimisen jälkeen testaamaan jalan kantoa... Tuntuu yllättävän hyvältä ja vielä löytyi naapurin pelikassista nilkkatukikin... Eipä siinä, kun tuki kireälle ja testaamaan.
No pystyihän sillä pelit pelaamaan... :)

Tuloksena peleistä 3-5 tappio ja 6-1 voitto. Ei siis tälläkään kertaa ihan turha keikka Orimattilaan... Edellisellä kerralla siellä hajosi selkä, suunnistuksen Sm:issä.

Pelien jälkeen oli jo pientä painetta jalassa havaittavissa, toivottavasti vain kireällä olleen tuen vuoksi. No vasta huominen näyttää jalan todellisen tilanteen, mutta nyt vaikuttaa yllättävänkin hyvältä ja haaveissa on ettei sieltä mikään olisi mennyt rikki... Kuusi viikkoa on kuitenkin vain aikaa Valenciaan...

Näillä eväillä päätettiin ensimmäinen viikko Vanikan piiskatessa. Saa nähdä mitä tuleva viikko tuo tullessaan... :)

30/400 Syksyn tuulet

Lauantai vietettiin syksyisessä kauniissa säässä. Vuohijärvi kutsui maakuntaviestillään, joka muuttui vauhdissa sitten syysviestiksi.

Kaunis sää ja hyvä maasto vauhdittivat metsässä kulkua ja mukavaa oli.

Omaa suoritusta odottaessa ei kaikki ollut ihan kohdallaan, mutta kun metsään pääsi, niin löytyihän sitä vauhtiakin. Kaikki meni kohtuullisesti lukuunottamatta yhtä kuuden minuutiin pummia, joka sitten hyydytti oman suorituksen täysin. Toki kulkihan tossu loppuun asti mukavasti, mutta ei se joukkuetta kauheasti enää auttanut. Lopputuloksena meitin joukkueelta 6.(/7) sija.

Nuorisoviestissä riittikin enemmän jännättävää, kun Rinnekaaren Hurjat vahvistettuna yhdellä suunnituskoululaisella lähti haastamaan muita hieman kokeneempia sankareita. Hienosti joukkue Emilia, Eemil, Niko ja Jere retkestään suoritui ja löytyivät lopputuloksissa sijalta neljä (/4). Kuitenkin nuo 5- ja 6-vuotiaat sankarit, Eemil ja Jere, täydensivät joukkueen vasta paikan päällä. :)

Itse olin yllättynyt, kuinka yhden lepopäivän jälkeen jalta tuntuivat yllättävän hyvin palautuneilta, mutta saa nähdä miten ne jaksavat huomisen salibandyturnauksen, kun JiPSi avaa kautensa Orimattilassa.

28 ja 29/400 Eväspulla

Torstaina Rinnekaaren eväspulla alias J. Kiintola uhrattiin pienen lenkin myötä teuraaksi Karjaportille. Noh, ainakin kevyen 15 km:n lenkin alkuvaiheissa siltä tuntui. Ja vielä kun 5 km:n kohdalla korpit alkoivat pyörimään yläpuolella, vaikutti peli aika selvältä.

Lenkki tuntui tosiaan aluksi hieman raskaalta ja vielä parin päivän takaiset lihaskunnotkin tuntui kyljissä, niin ei ollut helppo lenkki luvassa, vaikka kevyt pitikin olla. Pikkuhiljaa jalat ja kroppa sitten aukesivat ja päästiin jopa liikeelle. Ja kun puru vaihtui hiekkatiehen ja asfaktiin niin vauhti kiihtyi selvästi ja mielikin rauhoittui.
Vastoin kaikkia olettamuksia saatiin torstaina 15 ja kokoviikolla jo 55 km täyteen parin sählyreenin lisäksi. Vaikka humppaorkesteri J. Kiintola ja väsyneet jalat featuring Soivat kupeet soittelikin alkutahdit, niin iltaan ehtiessä oli mieli jo rauhoittunut, samoin kuin jalatkin. Eli kohti perjantain lepopäivää. Yes.

Perjantaina jalat saivat huilata, mutta pulkannarut ja lavat eivät sitten saaneetkaan. Tuli nimittäin iltapäivällä käytyä fyssarilla, joka antoi pikkuisen opetusta tuon olkapään kuntouttamiseksi. Väitti vielä kirkkain silmin, että jotain puuttuu tuosta jänteiden ympäriltä, viitaten seinällä oleviin kuviin lihasten kiinnittymispisteitä. Tuon Puheterapeutti Lakersin käsittelyn jälkeen tulen käyttämään miehestä kyllä nimitystä Mr Mengele, nimittäin sellaisia tuntemuksia päivä herätti. ;) Ja tuo niin kutsuttu lepopäivä oli ainakin yläkerralle aika streessava. Mutta ehkä se auttaa jaksamaan, joskus jatkossa.... ;)
Niinpä rentouttava sauna ja siideri illan päätteeksi maistui kyllä hyvälle.

Huomenna ohjelmassa suunnistusksen maakuntaviesti. Kyllä nilkka miehen tiellä pitää...

Kysyn vaan: "Miksi hankkia sixpackia, kun kerralla voi ottaa koko tynnyrin?"

27/400 Miehestä mittaa

Paljonko on miehen mitta? No tänään ei sitä mitattu, mutta reipas treeni oli ohjelmassa kuitenkin.

Väsyneenä aamuun ja hirmuisella kiireellä ympäri Kymenlaaksoa. Visiteeraten myös mopoikään päässeen KymLin synttäreillä. Onneksi olkoon. :)

Pikkupäikkärien jälkeen, muksujen yu-koulun aikana ehti jälleen kuluttamaan tossuja.

Kahden kilsan verryttelyn jälkeen oli sitten ohjelmassa 4 x 2 km, reippaasti ja nousevalla vauhdilla.

Positiivisesti itseä yllättäen jaksoin juosta ihan nuo kaikki, vaikkei tosin vauhtia nostettukaan maksimien lähelle, niin vauhdit olivat kuitenkin meikäläisen makuun suht reippaita: 8:30, 8:16: 8:03 ja 7:53 väleissä sitten aina kahden minuutin palautus.

Siispä ensimmäinen juuri tavoite aikaan ja kolme seuraavaa sitten pikkuisen alle tavoitteen. Olisihan toki voinut tiukemmallekin miestä laitaa, mutta kunhan nyt ensin kuulostellaan missä mennään...

Ja päälle sitten tietty kevyt kahden kilsan loppuverkka.

Kelin ollessa pihalla jo viileä maistui heti perään kuuma suihku, joka joka tosin kesken sen muuttui äkikseltään aikaas kylmäksi, kun muistin lokeroista kaivautui esiin illan kakkosharjoitus Viialan väännöt, eli ei kun suihku kiinni, kamojen vaihtoon ja motivaatiokassia etsimään... No onneksi se löytyi sieltä... Eikä pelillinen esityskään ollut ihan yhtä katastrofaalinen, kuin maanantaina... :)

Huuh, lepopäivää jo odotellen. Tällä viikolla jo kuitenkin 40 km juoksua ja kahdet sählytreenit alla. Niin ja tietty se tuskaisin, lihaskunnot myös... ;)

26/400 Lähteekö käsistä

Toista päivää startattiin sitten hieman kiireessä töiden merkeissä, mutta illalla ohjelmaan oli kirjoitettu kevyt 10 km ja 500 lihaskuntoa. No voihan Petteri. Ei tuossa hölkässä mitään, mutta nuo lihaskunnot, ei oo paljon tullut huhkittua niiden kanssa viime aikoina.

No, juu, mutta Empun jumpalle meno muuttui hieman käsikirjoituksesta, kun päätettiin sinne mennä pyörällä, siis Emppu ja minä tietty hölkkäillen ja toki sitten verrytellen sama takaisin. Ja kun tuon liki tunnin jumpan ajankin tuli tennareita kulutettua, niin tarkoitti se sitten reilun 16 kilsan iltaköpöttelyä, kevyeen tahtiin toki. Ja tuohon sitten ne lihaskunnot päälle, ei herranjestas, jotain muuta kiitoos! Ehkä olin saunan jo ansainnut, ilman virkisteitä kuitenkin.... :)

Ja ajatuksissa jo huominen hieman reippaampi treeni, kaiketi. Mitähän siitä tulee...?!?

25/400 Uuden alku

Ensimmäinen treenipäivä ohjelman mukaisesti.
Alkuun lähdetään tutustumaan, mitä Kiintolan poika pystyy ottamaan vastaan ja sitä sitten Hra A. Vanikka alkaa jalostamaan pikkuhiljaa urheiluksi.

Tänään siis ohjelmassa kevyt 8 km ja 5 x 100 meetriä, rennosti lasketellen.

Illalla vielä nupiksi sitten Cagen karkelot JiPSin poikain kanssa.

Ei paha aloitus. :)