Grace rantautui Tukholmaan puoli seitsemän maissa ja joukkueemme kiipesi bussin kyytiin ja suuntasi viileähkölle kisapaikalle 25-Mannaan, eli 25 osuuksiseen seuraviestiin, jossa mukana on nuoria ja hieman kokeneempia pihkaniskoja.
Kauniissa syksyisessä säässä myös Team Kiintola sai koko orkesterin perille kisakeskuksen, vaikkakin kovin levottomissa ja väsyneissä tunnelmissa.
Viesti kulki KS:n osalta mukavasti ja osuudet pysyivät suorastaan loistavasti kasassa. Itselleni oli langennut heittopussin paikka 7 osuudella. Eli osuudella, jolla joukko kasataan maalissa yhteen ja ainoastaan yksi lähtee jatkamaan matkaa.
Itse läksin siis neljästä viestinviejästä ensimmäisenä matkaan.
Läksin taittamaan matkaa rennosti ja rauhassa, luottaen siihen että Kassi, OJ ja Pelle ajaisivat mahdollisesti jossain vaiheessa kiinni. Vauhti ei siis päätä huimannut, mutta kaikesta huolimatta ylesiörastilla puolivälin paikkeilla kuulin olevani edelleen meistä ensimmäisenä ja koko porukan lähteneen 4 minuutin sisään liikkeelle.
Jatkoin siis edelleen rauhallista tahtia, odotellen taustajoukkoja.
Seuraavat kaksi rastia vaativat menenistä pahamaineiselle metsäpaloaluelle, mutta nuo molemmat rastit löytyi varsin helposti lopulta, vaikka pientä jännitystä olikin ilmassa.
Näiden rastien jälkeen sitten kuului takaviistosta Kassin kutsuhuuto ja ensimmäinen takaa-ajaja oli saanut kiinni. Molemmat menossa samalle rastille, joten itse sai huokaista helpotuksesta ja nauttia kyydistä, näin oli luulo. Hetken päästä havaittiinkin pientä epäselvyyttä maisemassa ja alkoi pienoinen pyörintä. Matkalla paikan varmistukseen ilmaantui OJ ja Pelle vielä kelkkaan mukaan, joten koko tiimi oli kasassa. Ja kaikki matkalla samalle rastille. Ja kaikista positiivisinta oli se että viimeksi joukkoon liittyneet tiesivät missä ollaan. :)
Rastilla todettiin, että itselläni on sama loppu kuin Pellellä ja OJ ja Kassi pääsevät myös matkaamaan yhdessä.
Nuo kaksi omaa välirastia löytyi mukavasti, vaikka hieman taas kurvailtiin metsäpaloalueen reunoilla. Ja kun toiseksi viimeinen rasti saatiin näköpiiriin alkoi vasemmalta kuulumaan tuttu huohotus ja kutsuhuuto. Tiimi oli kasassa.
Pelle piti vielä huolen, että kaikki leimasivat ja siiten kohti maalia.
KS:n värit tuotiin yleisön eteen näyttävästi neljän avorivissä ja huhu kertoo näyn olleen näyttävä, kun koko tiimimme valtasi viimeisessä leimauksessa kaikki neljä rinnakkaista leimasinta.
Ja näin lähetettiin Marja viemään viestiä kolmelle viimeiselle osuudelle.
Loppu sujui myös hyvin ja KS pääsi epävirallisten laskelmien mukaan sijalle 55. eli parannusta viimevuotiseen tuli 20 sijaa, eli mallikas suoritus. Ja kun maalisuoralla edellä kiiruhti Vehkalahden Veikot rinnassaan nro 4, antaa myös se osviittaa siitä, että hyvin meni. Paitsi ehkä Marjalla. ;)
Itselle reissu oli lähtötilanteesta johtuen suhteellisen kevyt. Ainoastaan lopussa sitten otettiin hieman irti. Toki pitää muistaa, että itsellä suunnistus ainakin on sujuvampaa kohtuullisessa vauhdissa. Keskitahti oli kuitenkin nyt juostuilla metreillä 5:56/km. 5,3 km:n matkaan suhteutettuna 7:16/km, ei siis tosiaankaan tykistystä, mutta rennosti köpöttelyä.
Päivän rankin oli vielä edessä, kun ankkurimme Mirka hajotti jalkansa loppumatkalla ja linja-autolle oli noin 2,5 km:n matka. Eihän tällainen Gentlemani pystynyt antamaan naisen linkata kipeällä jalalla kinkata pitkää matkaa vaan tarjottiin sitten kyyti hartioilla ja reppuselässä noin 2 km:n matkan.
Voin muuten kertoa että tuli hiki. :D
Käsiin homma tuntui käyneen eniten, sillä vieraillessamme ravintola kultaiseissa kaarissa kädet tärisivät vieläkin... :)
Näin tällä kertaa Ruotsissa. Viikon päästä sitten sitten isketään vastaavantyyppisen viestin Suomi-versiossa, kun lauantaina juostaan Halikkoviesti, jossa luvassa on 18 osuutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti