Reipas lepopäivä meni kuitenkin ruumiinkulttuurin parissa, kun kehoa ja mieltä yritettiin hoitaa kuntoon.
Heti aamulla Kansanparantaja Liikanen saapui Inkeroisiin poistamaan pahoja henkiä omasta, kuin parista muustakin ruhosta. Edelleen jaloissa oli selkeitä rasituksen merkkejä, ihan kuin joskus olisi jotain tehnytkin. No, onneksi tuntemukset jaloissa alkaa olla loppuviikkoa paremmat. Eihän sitä tiedä kuinka hyvä niistä tulee.... ;)
Hierontapöydältä kansanautoon ja Karhuvuoren hornankattilaan pillin varteen, jossa vedettiin Mr. Whaleriverin kanssa naisten divarimatsissa täysilaidallinen jatko-aikaa myöten. Kotijoukkueelta hieno nousu vaikka taipuminen tulikin jatkoajalla.
Eihän se kuulemma meiltä yllättäen ihan nappiin mennyt, vaikka ollaankin "täydellisiä". ;)
No, harjoitellaan, harjoitellaan ja ehkä ensi kerralla sitten onnistutaan.
Treeniviikkojen kuormitukset ovat jonkin verran vaihdelleet, mutta kilometrejä on normaaliin tekemiseen verrattuna kertynyt mukavasti:
vko 40, 82 km
vko 41, 81 km
vko 42, 66 km
vko 43, 73 km ja
vko 44, 81 km.
Lisäksi tietty sitten erinäinen määrä salibandyharjoituksia ja tuomarointeja erilaisin kuormituksin. Keskimäärin kuitenkin noin 75 km viikossa tietäisi noin 3500 km vuodessa, joka on normaaliin tekemiseen kyllä kokolailla raju muutos. Katsotaan miten kroppa pysyy kasassa.
Näillä eväillä mennään taas kohti uutta, mutta kevyempää viikkoa. Tässä onkin enää vajaa kaksi viikkoa ensimmäiseen välietappiin aikaa. Perhosia vatsassa... :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti